Protesti kaiken kaupallistamista, yksityistämistä ja köyhien kyykyttämistä vastaan

 
Taiteilija Riitta Häkälä ja SKP:n puheenjohtaja JP (Juha-Pekka) Väisänen Oulunkylässä järjestetyssä katukeskustelussa
Älysin, että kuulun nukkuvien puolueeseen. En koskaan äänestä television kykyohjelmissa. Seuraan sivusta, kun muut päättävät kuka on kaunein ja lahjakkain. Viimeksi annoin muiden päättää kuka valittiin Idols voittajaksi. Minun suosikkini espoolainen räppäri, joka uskalsi laulaa kantaaottavan poliittisen biisin ei voittanut. Olisiko pitänyt äänestää? 

Nyt on vaalit. Mutta ketä kiinnostaa? Miksi vain 30 % äänioikeutetuista ei äänestä vaaliessa. Viimeisissä eduskuntavaaleissa äänestysprosentti on ollut noin 70%.  

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat kiertävät maata erilaisissa puheenjohtajien vaalitilaisuuksissa ja näkyvät joka päivä valtamediassa. Poliittinen eliitti saa viestinstä läpi. Eduskunnan ulkopuoliset puolueet loistavat poissaolollaan niin vaalitilaisuuksista kuin television ruudusta. On väärin, että suomalaiseen demokratiakäsitykseen näyttää juurtuneen toimintamalli, jossa vallassa olevat puolueet nähdään oikeutettuna ensisijaiseen näkyvyyteen myös uusissa poliittisissa kilpailuissa – vaaleissa.  

Eduskuntapuolueet saavat valtiontukea toimintaansa koska menestyivät vaaleissa. Kaikille vaaleihin osallistuville puolueille pitäisi luoda yhdenvertaiset mahdollisuudet oman poliittisen ohjelman esittämiseen. Tässä kohtaa suurin kritiikkini kohdistuu julkiseen yleisradioon. YLE:n uutisten päätoimittaja Jouko Jokinen on vastannut hänelle esittämääni kritiikkiin eduskunnan ulkopuolisten puolueiden toistuvaan eriarvoistamisesta vaaliohjelmissa. Jokisen demokratiakäsityksen mukaan on riittävää, että ns. Pienpuolueille, yhdeksälle puolueelle varataan saman verran näkyvyyttä YLE:n kanavilla kuin yhdelle eduskuntapuolueelle. Ja tämä näkyvyys siis puolueiden esittelyyn. Ajankohtaisiin poliittisiin keskusteluihin ja ohjelmiin ei YLE:llä ole kuluneen vaalikauden aikana ole juuri ollut kiinnostusta nostaa esille ulkoparlamentaarisia perspektiivejä. 

Puhuttiinpa demokratiasta sitä tai tätä fakta on se, että valtaa ei koskaan anneta vaan se otetaan. Meillä kommunisteilla on tapana ajatella, että porvarillisen yhteiskunnan vaalit ovat eräänlainen mittari, jolla mitataan sitä poliittista vaikuttamistyötä, jota olemme järjestöissämme onnistuneet tekemään. Puheet ja teoriat joutuvat aina vaalituloksen paljastuttua hetkeksi sivuun ja on peiliin katsomisen paikka. Viime vaalit ovat kertoneet kovaa kritiikkiä kyvyistämme koota radikaaleja uusliberalismin ja kapitalismin vastaisia joukkoja. Olemme masentuneet tulokseen. Eräät ovat valmiita kritisoimaan kaiken hengiltä. Olemme kaikki myös vanhentuneet, mutta toivottavasti myös viisastuneet vaalikauden verran. Liikkeemme kaipaa nyt tekijöitä, jotka pystyvät näyttämään konkretiaksi ideologisten tavoitteidemme mahdollisuuden ja kutsumaan uusia ihmisiä mukaan pluralistiseen ja feministiseen yhteistyöhön rehellisesti vasemmistolaisen uuden tulevaisuuden rakentamiseksi. 

Meille kommunisteille on selvää, että sosialismiin ja kommunismiin ei siirrytä yön yli millään romanttisella rysäyksellä, vaan yhteistyö muiden muutosta haluavien kanssa on paras mahdollinen tehtävä, jonka kommunisti voi tänään itselleen saada. Tie kohti riistosta ja sorrosta vapaata yhteiskuntaa on rauhanomainen ja pitkä. Parasta sosialismiin siirtymisessä on se, että me emme tee sitä itse yksiksemme vaan kysymys on kansainvälisestä luokkataistelusta, jossa paikallinen ja globaali ovat rakentavassa vuorovaikutuksessa.  

Meille on selvää, että suurpääoman vallassa oleva media ja markkinatalouteen sopeutunut julkinen yleisradio ei kategorisesti kutsu kanavilleen sellaista poliittista voimaa kuten SKP koska olemme hallituksen vastainen. Olemme nykyisen järjestelmän ja systeemin vastainen.  Emme suostu pelkkiin kosmeettisiin muutoksiin tai usko että edustuksella eduskunnassa ratkaisisimme luokkataistelua vaativat ongelmat. Tilanne tänään vaatii rakenteellisia muutoksia, ja siksi me kommunistit puhumme sosialismista ja kommunismista, jossa ihmiset saavat itse päättää omista asioistaan ja jossa rahan, pankkien ja bisneksen valta loppuu ja ihminen asetetaan tavoitteeksi kaikelle ennen taloutta. 

Olen vaaleista riippumatta kiertänyt viime kuntavaaleista alkaen puheenjohtajan pitkin Suomea ja Helsingissä kiinnostavissa lähiöissä kuten Pihlajamäki, Pihlajisto, Malmi, Oulunkylä, Pukinmäki ja Jakomäki. Pieni helsinkiläinen aktivistiporukka on mukana kanssani kaduilla näkymässä. Annoin näille kuukausittaisille tapahtumille yleisnimittäjän - kutsun niitä katukeskusteluiksi. Aktivstitoveri Riita Häkäläkuvataiteilija, on mukana iskujoukoissa. Riitan eritysosaaminen näkyy yhteisessä tekemisessä.  Olemme yhdessä ideoineet kaduilla olemista ja keksineet, että joka kerta tarjotaan porukoille kaakaota, kommunismia ja kookoskeksiä. Riitta keittää kaakaot. Minä leivon kookoskeksit ja yhdessä puhutaan paikallisten kanssa politiikkaa. Sitten mennään paikallisen Alepan eteen ja ollaan valmiina keskustelemaan siitä mikä paikallisia kiinnostaa ja kertomaan kommunistin näkökulma asiaan. Jokaisesta katukeskustelusta otetaan kuvia ja videoita, jotka jaetaan sosiaalisessa mediassa.  
  
Ei ole ehkä kaikkein trendikästä ja seksikkäintä, mutta on ehdottomasti tärkeää, että tulevissa vaaleissa puhutellaan laajasti porukkaa ja tarjotaan rehellinen vasemmistolainen vaihtoehto, jolla rakennetaan edistyksellistä, feminististä ja vihreää yhteistyötä. 

SKP:n ehdokkaat, listat ja yhteistyökumppanit on vaaleissa varma valinta. Saat mitä tilaat.  Tämä radikaali porukka asettuu selkeästi ja luokkatietoisesti sellaisen politiikan puolelle, jonka lähtökohtana ovat kolme kovaa; rauhan rakentaminen ja aseriisunta, peruspalvelujen tuottaminen kunnallisina lähipalveluina ja kaikille kuuluva riittävä perusturva.