POLIITTINEN ELIITTI GUGGENHEIMIN ROSKATUNKIOLLA


 
Kohtaus jossa kallis pakkaus on avattu ja sisältö esitellään - kuva EH Inomaa
Teen Maanantaiklubilla järjestyksessä toisen Guggenheimin vastaisen performanssi. Ensimmäisen tein tammikuussa 2012 samaan aikaan kun Guggenheimin Helsinkiin tuloa esiteltiin Finlandia talossa. Toisen teen tänään klo 19.00 osana Maanantaiklubin Guggenheim-keskustelua Pivnice Milenka, Haapaniemenkatu 5, Sörnäinen.
Kallista ulkoa tuodun avaamista
Selvitys siitä miten Guggenheim voisi tulla Helsinkiin maksoi meille helsinkiläisille veronmaksajille noin 1,8 miljoonaa euroa.  Suomen pienissä taiderahoissa tämä melkein kaksi miljoonaa on valtava rahasumma. Taiteilijan perspektiivistä Guggenheimin lobbaaminen on ollut törkeää ja kulttuurin kokonaisrahoitus huomioiden anteeksi antamattoman räikeää rahojen väärinkäyttöä. Guggenheimin lobbaamisen rahoilla olisi voinut ostaa kaikki ne teokset, joita Suomen taidemuseot hankkivat kokoelmiinsa vuonna 2009. Finlandiatalossa avattiin kallis paketti.
Ensimmäinen Guggenheimin-vastainen performanssi
Kello 12.00 käsitetaiteilija JP Väisänen avaa Mannerheimintien (Forum – Mannerheimintie 16 – katutaso) Mac Donald´s ravintolan oven. Taiteilija ostaa hampurilaisen, ranskalaiset ja juoman. Sen jälkeen suoritetaan Guggenheim-poliittiset toimenpiteet; 
1.)rinnastus-brändäys
2.) liputus ja 
3.)mediatiedotus
Taiteilijan ei tee mieli syödä ateriaa. Se jää koskematta.
Helsingissä ja valtakunnallisesti Guggenheim nousee keskusteluun. Sittemmin Helsingin kaupunginvaltuusto hylkäsi Guggenheim-hankkeen.
Guggenheimin paluu
Nyttemmin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen ja valtuuston puheenjohtaja Mari Puoskari avaavat keskustelua Guggenheimin uudesta tulemisesta. Mediassa kerrotaan että Guggenheim haluaa tavata hallituspuolueiden puheenjohtajat. On siis Guggenheimin toisen tulemisen aika. Vielä ei ole tiedossa miten paljon rahaa tähän lobbaamiseen on jo käytetty.
Toinen Guggenheimin vastainen performanssi
5.8.2013 Kello 19 JP Väisänen tekee performanssin tehdään osana Maanantaiklubin Guggenheim-keskustelua Ravintola Milenkassa, Haapaniemenkatu 5, Helsinki. Mukana keskustelussa Guggenheimin varjossa – pamfletin toimittaja Kaarin Taipale, Helsingin kulttuurilautakunnan jäsen JP Väisänen ja Checkpoint Helsingin edustajana kuvataiteilija Annika Rauhala

Teos ihailee Yoko Onon teosta, jossa taiteilija rikkoo posliini kupin ja rakentaa sitten kupin takaisin palaset yhteen liimaamalla. 
Toisessa Guggenheimin-vastaisessa teoksessa ei kuitenkaan käytetä liimaa, eikä se ole myytävänä Guggenheimin säätiölle. Teos on paikalla olevien omaisuutta ja sen fyysiset raamit kierrätetään. Teos ei leiki ruualla vaan toteaa, että taide on työtä, jota suomalaiset tekevät ilman palkkaa köyhyysrajan alapuolella sinnitellen.
Pöydälle asetetaan sakset, yksi ulkoa tuotu kallis pakkaus - monikansallisen ruuanjalostusketjun eines, hampurilainen.  Tämä viittaa ensimmäiseen Guggenheimin vastaiseen performanssiin. Yleisölle kerrotaan, että maassa, pöydän vieressä on roskakori.
Taiteilija JP Väisänen leikkaa saksilla pakkauksen, ottaa hampurilaisen ulos pussista, paljastaa sisällön, kokoaa hampurilaisen takaisin pakkaukseen ja heittää sen roskakoriin.
Teos jatkaa ensimmäisen Guggenheimin vastaisen performanssin viestiä ja toteaa, että
Guggenheim on yhtä tärkeä meille kuin Mac Donald´s suomalaiselle ruokakulttuurille. Olemme maksaneet Guggenheim-selvityksen, katsoneet sisältöön ja hylänneet sen. 

Helsingin kaupungin poliittinen eliitti yhdessä karavaanitaiteen Guggenheim-säätiön kanssa tonkii nyt roskista kerran jo sinne heitettyä. 
Kansalaiset äkäisiä Guggenheim-lobbauksesta
Sunnuntaina (4.8.2013) Hakaniementorin maalaismarkkinoilla SKP.n aktiiveilla oli Guggenheim-keskustelusta kertova ständi. Hakaniemen porukat olivat mainoksen nähdessään äkäisiä kuin häirityt ampiaiset. Yleisimmät kommentit viittasivat kaupunkilaisten päätösten ylitse kävelemiseen, poliitikkojen kiinnostukseen bisneksestä, suuresta ja ulkomaalaisesta. Lasten sairaalaan ja työllisyyteen tarvitaan rahaa!
Oma ärtymykseni on se, että poliittiseen syksyyn ja budjettikeskusteluihin ei tarvita yhtään wow-hanketta häiriköimään tilannetta, jossa kaupunginjohtaja Pajunen ja kokoomus ovat rakentaneet sellaiset talouden raamit, että esimerkiksi kulttuurilautakunnassa ilman sen esittämiä raamiylityksiä koko keskusta-kirjastohanke voi vielä vaarantua.  
Tärkeää puhua kulttuurin rahoituksesta
Toisaalta on hyvää, että kulttuurista ja sen rahoituksesta puhutaan. Työväenluokan näkökulmasta ja vähemmistöjen perspektiivistä osallistavan ja oman jäljen jättämisen mahdollisuutta eli kulttuurin rahoitusta on syytä parantaa. 
Guggenheim vetäisi varmaan kulttuurista ja taiteesta kiinnostuneita puoleensa, toisi kaupunkiin uutta arkkitehtuuria ja lisäisi kulttuurimatkailua. Edellisiin viitaten Guggenheimin kannattaisi itse maksaa hyvän bisneksensä aloituskustannukset, mutta Helsingin ei kannattaisi maksaa kansainvälisen taidebisneksin aloituskustannuksia. 
Kulttuurin osuus Helsingissä on vain noin 2,4 % (+ museoiden noin neljä miljoonaa) kaupungin kokonaisbudjetista. Guggenheimiin investoimisen sijaan Helsingin kannattaisi nostaa kulttuuriin kirjastoon ja taiteilijoiden työllistymiseen käytettävän rahan määrää kaikkien kuntalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi.