Guggenheim on keskisormi kulttuuribudjetille


Guggenheim on yhtä tärkeää suomalaiselle kuvataiteelle kuin Mac Donalds meidän ruokakulttuurille, joten jos Guggenheim tänne bisneksensä haluaa niin maksakoot itse hankkeensa. 

Helsingin kaupungin ei tule osallistua verorahoilla kansainvälisen karavaanitaide-bisneksen rahoittamiseen. Viljasen ja Puoskarin G-keskustelu tuntuu tässä kohtaa yhtä radikaalilta kuin kesäiset Niinistön tilaamat natolätinät. Olen pettynyt ja pakko kai alkaa koota Guggenheimin vastaista rintamaa.

Samat ihmiset jotka ovat valmiit paketoimaan kaiken villin ja vitaalin pikakulutuskapitalismin kääreisiin ovat taas tilaamassa Guggenheimia Helsinkiin. Miksi Puoskari ja Viljanen haluavat MUKA keskustella Guggenheimin tulemisen uusista ehdoista. Miten taiteilijoiden hienosta CheckPointista voitaisiin nyt tehdä bisnessopivampi? Miten se voisi istua Guggenheimin syliin?  

Eivät taiteilijat tarvitse Guggenheimia. Eivät taiteilijat ole sitä tänne tilaamassakaan. Taiteilijat tarvitsevat työtilaa ja palkkaa työstään. Taiteilijat ja museotyöntekijät tarvitsevat radikaalia rahoitusta taiteen esittämiseen kaupunginjohtaja Jussi Pajusen ja kokoomuksen esittämien investointi ja henkilökulukattojen sijaan. 

Ei Helsingissä mitään Guggenheimia tarvita. Helsingissä tarvitaan ihan toisenlaista radikaalia kulttuuripolitiikkaa, jossa mennään taiteen ja kulttuurin tekemisen ehdoilla eikä mietitä bisnestä ja brändäystä. 



Kuolema kaupalliselle! 

Helsingin kulttuuripolitiikasssa aletaan taas leikkiä tulella. Jo kerran valtuuston kumoamaa Guggenheimia tuodaan nyt kuin uutta käärmettä puutarhaan. Nyt on aika tehdä kunnon v-päinen pajukeppi ja vääntää niskat nurin Guggenheimin uudelta tulemiselta.

Kulttuuri syntyy taiteilijoille asetetusta vaatimuksesta murtaa sovittuja tapoja ja erilaisten ihmisten osallistumisesta yhteiseen olemiseen. Uusi elinvoimainen k
ulttuuri ei synny ulkoa tilaamalla kuten tilaamalla Helsinkiin joku karavaanitaiteen Guggenheim. Kulttuuri ei synny  kävijämääristä, sponsoreista ja matkailuvirroista eikä onneksi myöskään pakosta.

Vakavaa leikkiä kulttuurin budjetilla

Kulttuuriasiainkeskus ja kirjastotoimi tarvitsee sen suunnittelemat budjettiraamiylitykset tuleville vuosille. Olen nyt erittäin huolestunut, siitä, että apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen avaa nyt syksyn budjettikeskustelut nostamalla Guggenheimin keskustakirjaston kanssa samoille budjettiareenoille. 

On vaikea välttyä puhumasta rahasta vaikkakin Viljanen onkin kutsunut  koolle taiteen ja älymystön vaikuttajia tai kermaa vain ideoimaan uutta Guggenheimin tulemista tai sen uusia ehtoja.  

Poliittisen eliitin monumentti-politiikka menettää helposti suosionsa, jos sen tuloksena kulttuurin ja kirjastotoimen lähipalvelut joutuvat taistelemaan perusrahoituksesta.