Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen radikalisoiduttava työväenluokan etujen puolesta

 Kuvassa Lappeenrannan valtuustosalissa oikealla Pentti Nurminen, Helsingin kirvesmiehistä vaati AY-väen rauhanpäivillä ammattiliitolta vahvempaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.


Työpaikkojen rauhantoimikunnan "Edunvalvontaa vai aatetta ay-liikkeessä" viikonloppuseminaari antoi odottaa enemmän kun tarjosi. Ammattiyhdistysliikkeen radikaalimpaa roolia peräänkuulutettiin vain lähinnä muutamissa yleisöpuheenvuoroissa. Keskustelu aatteellisuudesta tai työväenliikkeen ideologiasta sivuutettiin muutamilla viittauksilla punalippujen heiluttelusta. Marxilaisuus, luokkatietoinen analyysi ay-liikkeen tilasta, puheenvuorot kuntakapinasta tai uudesta kriittisestä ay-liikkeestä puuttuivat.

Luokkatietoinen yleisö

Lappeenrannan alustukset olivat ay-toiminnan rakennetta esitteleviä, leikkauspolitiikkaa ja kriisiä pahoittelevia tai jossain määrin jopa ymmärtäviä. Työttömien, pätkätyöläisten ja köyhien hätä ei kuulunut toimihenkilöiden tilanneanalyyseissä. Luokkakantaisempaa analyysiä poliittisesta tilanteesta tehtiin yleisöpuheenvuoroissa,  joissa oltiin myös astetta tiukempia ja kriisille annettiin nimeksi kapitalismi. 

Loistava kriittinen konsepti

Ay-väen rauhanpäivät  on lajissaan ainutlaatuinen aloite kriittisestä  ja edistyksellisestä keskustelusta. Työpaikkojen rauhantoimikunnan soisi uskaltavan ottaa vielä enemmän haasteita konseptilleen. Hienoa olisi se keskustelu, jonka johtopäätöksenä työväen kollektiivi voimistuisi ja syntyisi luonnollinen tarve yhteistoimintaan. 

Lappeenrannan tilaisuus on merkittävä mahdollisuus järjestöväelle kohdata ja keskustella. Seminaariin osallistujien tietämys ajankohtaisista asioista kuten kuntauudistuksesta sai varmasti lisäpotkua ja ay-faktaa.

Rauhaliikkeen laajempi visio

Rauhanliikkeen perspektiivistä Lappeenrannan tapahtuma konkretisoi kysymyksen työn perusmerkityksestä hyvinvoinnille ja rauhalle. Tapahtuma voisi väittää että, rauha tarkoittaa enemmän kuin kaunis filosofia ja pasifismi.  Lappeenrannan debatti saattaisi antaa ymmärtää että suomalaiseen edistykselliseen tämän päivän rauhankäsitykseen kuuluu keskeisesti myös kysymys toisenlaisesta, oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta, jossa työläisten oikeuksilla ja vaikka ympäristökysymyksillä on keskeinen merkitys.

Ay-liikkeen näytettävä väriä

JHL:n toimialajohtaja Päivi Niemi-Laineen avauspuheenvuoro kiinnosti. Niemi-Laine totesi omassa alustuksessaan, että koska hallitus ei näytä väriä niin  Ay-liikkeen on otettava itselleen tämä tehtävä. Niemi-Laine uskalsi visioida ay-liikkeestä, jolla olisi voimakkaampaa yhteiskuntapoliittista roolia. Niemi-Laine alleviivasi sitä, että ammattiyhdistysliikkeellä on kuitenkin oltava lobbareille ominaisesti erittäin hyvät suhteet kaikkiin poliittisiin voimiin ja valtaan.

Muualla Euroopassa ay-liike on järjestänyt joukkomittaisia protesteja leikkauspolitiikkaa ja työläisten oikeuksien heikentämistä vastaan. Meillä Suomessa ay-liike ja parlamentaarinen vasemmisto on toiminut toisin. Demarit ja vasemmistoliitto ovat Kataisen hallituksessa mukana toteuttamassa mittavaa  työväen etuja heikentävää leikkauspolitiikkaa. Olisko Niemi-Laineen visioima ay-liike valmis asettumaan tätä vastaan?

Radikaali eurooppalainen prosessi

Eurooppalainen ammattiyhdistysliike on ollut radikaali perusta, jolle toisenlaista poliittista vaihtoehtoa on useassa eurooppalaisessa maassa voitu alkaa rakentaa. Eurooppalainen ay-liike ei tarkoita sitä tv-uutisissa pinnallisesti näkynyttä mielenosoittamista ja rähinää. Merkittävää eurooppalaisessa ammattiyhdistysliikkeen aloitteessa on se, että se on ollut kuin iso rakenteellinen prosessi, jossa uutta yhteiskunnallista keskustelua ja vaihtoehtoja eurooppalaisten oikeistohallitusten linjauksille on voitu esittää. 

Suomen ammattiyhdistysliike ei ole ottanut tällaista vasemmistopuolueiden vastaista aloitetta tai roolia itselleen. Se ei ole koonnut uusliberalismia ja työläisten oikeuksia heikentävää hallituspolitiikkaa vastaan mitään joukkoja.

Eurooppalainen vastarinta on joukkomittaisesti vaatinut laman laskujen aiheuttajia pankkeja ja bisnespolitiikkaa maksamaan itse omat laskunsa. Suomalaiselle ammattiyhdistysliikkeelle vaatimus kokonaan toisenlaisesta yhteiskunnallisesta kehityksestä tarkoittaisi pakosti myös itsekritiikkiä ja antaisi kyytiä sovituille huonoille sopimuksille. Eräät jäsenkirjatkin saattaisi saada silloin kyytiä. Meillä ei olla kuultu sellaisia puheenvuoroja jossa sopimusyhteiskunnan toista sopimusosapuolta alettaisi joukkovoimaisesti kritisoida. Sehän ei ole vuosikausiin ollut ammattiyhdistysliikkeen tapa toimia ja vaikuttaa.

Aloite koota joukkoja oikeistovoimia vastaan

Siinä missä suomalainen ammattiyhdistysliike on vaikuttanut sisältäpäin samoin kuin parlamentaarinen suomalainen vasemmisto ja istunut kabineteissa oikeistohallituksen ja elinkeinoelämän johtajien kanssa ovat eurooppalaiset ay-aktiivit koonneet uusia joukkoja yhteisvaatimukseen toisenlaisen politiikan rakentamiseksi ja kapitalistisen loputtomalta tuntuvan riiston kumoamiseksi. 

Yhdessä edistyksellisten vasemmistolaisten ja kommunististen puolueiden, nuorten, eläkeläisten, luontoradikaalien ja Occupy-liikkeen kanssa koko Keski- ja Etelä Eurooppa on ollut yhteiskunnallisen poliittisen keskustelun liekeissä, toiminnassa ja elossa. Väitän, että eurooppalainen ammattiyhdistysliike ja sen yhteisvoimat on protestoinut ja argumentoinut kaikkea sitä vastaan mihin suomalainen hallitusvasemmistokin haluaisi yhtyä mutta ei hallituksesta käsin ja nykyjohtoisesti voi tehdä. 

Suomen työväen puolesta

Vastausta yleisöstä esittämääni kysymykseen siitä radikalisoituuko suomalainen ammattiyhdistysliike eurooppalaiseen suuntaan en Lappeenrannan ensimmäisen päivän keskusteluissa saanut. 

Vaarana on, että sopimuskulttuuriin itsensä hirttänyt ammattiyhdistyseliitti halua edelleen jäädä näkymättömiin työnantajien ja porvarien kabinetteihin. Työväki uhkaa jäädä edelleen ilman todellista etujensa puolustajaa.