Kulttuurin viisikymmppiä nostettava sataseen!




Taiteilijoiden rauhanjärjestö PANDin kuntavaalien kulttuuritentissä oli mukana seitsemän puoluetta. 

Osallistuin debattiin ja esitin, että kaupungin on tuotettava kulttuuripalvelut itse samoin kuin terveyspalvelut kaupungin omana tuotantona. 

Kulttuuripalvelut kaupungin tuottamana

Kulttuuripalvelut itse tuottamalla pystymme vastaamaan kaupallisia sponsorirahoihin ja brändäykseen sitoutuneita yksityisiä tahoja paremmin vähemmistökulttuurien tarpeeseen, maahanmuuttajien tarpeeseen, kielipoliittiseen tarpeeseen ja taiteelliseen tarpeeseen saada radikaalia edistyksellistä kulttuuria Helsinkiin.

Kulttuuripalvelujen oma tuotanto tarkoittaa merkittävää aloitetta helsinkiläisten taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden työllistymiseen ja toimeentuloon.

Kulttuurin nollalinjasta sataseen

Esitin konkreettisesti nykyisen viisikymppisen, jonka kaupunki kulttuuripalveluihin per asukas käyttää nostamiseksi sataseen. Tätähän Guggenheimia kannattaneet kulttuuriporvaritkin halusivat. Kaupungin kassavarat ja tilipäätösten ylijäämät mahdollistavat taiteilijoiden työn ja toimeentulon turvaamisen ja omien laadukkaiden kulttuuripalvelujen tuottamisen,

Forum Boxin keskustelu

Mukana kaksituntisessa kuntapoliittisessa keskustelussa olivat Päivi Storgård (rkp), Meri Mononen-Matias (skp-sitoutumaton), Marja-Liisa Suutarinen (ps), Alpo Aaltokoski (vihr-sitoutumaton), Aino Halonen (vas), Kimmo Sarje (sdp), Pekka Tiainen (stp), JP Väisänen (skp) ja Merja Kauppinen-Saarikko (skp- sitoutumaton)

Aluksi yhteisötaiteilija Ritva Harle ja nukketeatteriohjaaja Elviira Davidow ohjasivat kaikki Forum Boxiin kulttuuritenttiin saapuneet porukat - niin ehdokkaat kuin yleisönkin, kohtaamaan toisensa yhteisötaiteellisessa "näyttelykierros" aivojumpassa. Neljään gallerian seinällä olevaan paperiin kerättiin konkretioita esimerkiksi siitä mikä estää tai edistää kaupunkikulttuuria.

Yleisöä kaupungin ehkä edistyksellisempään galleriaan oli torstai-iltana saapunut vain kourallinen. Kulttuuriehdokkaat pääsivät kuitenkin hyvin mittaamaan helsinkiläisen kulttuuripolitiikan tarpeita. Eroja ehdokkaiden välilläkin löytyi. 

Päivi Storgård kannatti Helsingin ja Vantaan yhdistämistä kun taas Meri Mononen-Matias vastusti ajatusta lähidemokratian vastaisena. Storgård harmitteli kaiken kulttuurirahan käyttöä instituutioihin ja peräänkuulutti toisenlaista kulttuuripolitiikkaa. Mononen-Matias nosti esille kulttuurin ja ihmisoikeudet.  

Marja-Liisa Suutarinen järjestäisi päihdeongelmaisille kimppamajoitusta ratkaisuna asunnottomuuteen kuin taas Merja Kauppinen-Saarikko vaati kunnan roolin vahvistamista asuntotuotannossa ja lisää vuokra-asuntoja. 

Kimmo Sarjen mielestä Helsingin talous on vahvempi kuin monien poliitikkojen ja virkamiesten tarjoama mielikuva. Helsingillä on varaa investoida koulutukseen, kulttuuriin ja liikuntaan. 

Aino Halonen edistäisi pieni ja keskisuurten yritysten toimintaa ja lisäisi kansainvälisiä kulttuurivaihdon hankkeita. Alpo Aaltokoski vaati eriarvoistavan politiikan lopettamista ja lisärahoitusta kulttuuripalveluille. 

Pekka Tiainen kritisoin Suomen osallistumista Afganistanin sotaan. Lisäksi Tiainen esitti radikaalin idean autottomasta Helsingin keskustasta.