"Kahden minuutin kulttuuripoliittinen ohjelma"



Helsinkiin tarvitaan uusia voimia valtuustoon ja kulttuuripolitiikassa taiteilijoiden työn ja toimeentulon näkökulmaa kokoomuksen ajanman bisneskulttuurin sijaan.


Helsingin taiteilijaseuralla on arvostettu perinne tentata eri vaaleissa ehdolla olevia kulttuuriehdokkaita. Osallistun taiteilijaseuran kuntavaalien taiteilijapaneelikeskusteluun. Aluksi meiltä ehdokkailta on pyydetty melkein mahdotonta – kulttuuripoliittista ohjelmaa kahdessa minuuttiin. Tuo minuuttimäärä heijastellee Guggenheim-selvitykseen käytettyjä miljoonia.

Ensin muutama fakta rahasta jolla kulttuuriohjelma tehdään
Helsingille tehdään vuosittain kaksi tilinpäätöstä 
 Yksi jossa lasketaan miten kaupungin peruspalvelut ja peruskunnan tulot ja menot ovat suhteessa ja toinen jossa lasketaan kaupungin liikelaitosten ja bisneksen tulos.
Tiesitkö, että molemmat kaupungin tilinpäätökset ovat olleen viimeiset vuodet reilusti PLUSSALLA? Kaupungin tilinpäätökset ovat dokumentoineet tämän faktan.

Palvelut ovat tuottaneet Helsingille 40 miljoonaa ja kun niihin  lisätään kaupungin liikelaitosten tulos saadaan viime vuoden plussaksi 280 miljoonaa euroa rahaa.

Esitän, että Helsingin kaupungin ja sen liikelaitosten viime vuonna tekemästä 280 miljoonan euron ylijäämästä ohjataan osa peruspalvelujen alibudjetoimisen lopettamiseen, työntekijöiden palkkaukseen, asumismenojen alentamiseen, joukkoliikenteen kehittämiseen ja sen lippujen hintojen alentamiseen sekä uusien, myös kaupungille tuloja tuovien työpaikkojen luomiseen. Pajusen, rappioon johtavaa kulttuurilinjaus on hylättävä ja jo esitetyt kulttuurirahojen tuplaukset on siirrettävä puheista myös teoiksi.

Sitten varsinainen 2-minuutin ohjelma

KULTTUURIPALVELUT

Me helsinkiläiset voimme itse järjestää ja tuottaa omat kulttuuripalvelut ihan niin kuin terveyspalvelut, päivähoito, energia, joukkoliikenne ja koulupalvelut.

Palvelut ovat pääkaupunkiseudulla tuottavaa toimintaa kuten viime tilinpäätös kertoo.

Kunnallisesti järjestettävät kulttuuripalvelut voivat kaupallisia palveluntuottajia paremmin huomioida kulttuurin monipuoliset tarpeet, vähemmistökulttuurit, maahanmuuttajien tarpeet, kielien moninaisuuden. Kunnalliset kulttuuripalvelut voivat tehdä taiteellisesti ennakkoluulottomimpia avauksia kuin brändäykseen ja sponsorirahaan sidotut kaupalliset kulttuurikeskukset.

Helsingin jo olemassa olevien kulttuurilaitosten teatterien, kulttuuritalojen ja esimerkiksi lasten ja nuorten taidekeskus Annantaloon on luotava turvallinen, taiteilijoiden työllistymistä tukeva vakaa ja riittävä talous.  Helsingin lähiöihin ja uusiin kaupunginosiin on luotava uusia matalankynnyksen kulttuurikeskuksia.

TYÖ JA TOIMEENTULO – Kulttuuria ei voi ostaa – kulttuuri luodaan, jaetaan ja eletään.
Taiteilijoiden työ ja toimeentulo turvattava.

Helsinki on taiteilijoiden pääkaupunki. Kymmenen viimeisen vuoden aikana kokoomuksen politiikka on johtanut siihen, että valtaosa taiteilijoista elää köyhyysrajan 1080 € / kk alapuolella.

Olen itse esittänyt että Suomeen on saatava taiteilijapalkka.

SKP esittää kaikille Suomessa asuville 900 € perusturvaa jos ei pysty perusturvaa itse työllään hankkimaan. Tämä koskisi myös taiteilijoita.

Helsingin kaupungin pitää alkaa laittaa enemmän rahaa siihen, että kaupungin omat kulttuurikeskukset, koulut, päivä – ja vanhainkodit ja päiväkeskukset voivat ostaa kulttuuripalveluja ja taiteilijoiden osaamista osaksi perustoimintaa. Tämä tarkoittaa taidekursseja, teatteri- ja tanssivierailuja ja konsertteja jotka tulevat sinne missä ihmisetkin ovat.

Ehdotan myös kaupunkikulttuuriyksikön palauttamista toimijaksi asukkaiden ja innovatiivisen kaupunkikulttuurin mahdollistajaksi.

Kaupungin tulee palkata taiteilijoita töihin ennakkoluulottomammin julkisiin taide ja ympäristöhankkeisiin sekä toteuttaa prosenttiperiaatetta myös korjausrakentamisessa.



OSALLISTUVA KULTTUURIDEMOKRATIA

Asukkaiden, taide- ja kulttuurijärjestöjen osallistumista kulttuuripäättämiseen ja kaupunkikulttuurin sisällön suunnitteluun lisättävä.

Helsinkiläiset ovat voineet vaikuttaa KLUUVIN GALLERIAN toimintaan asiakaskyselyssä ihan niin kuin kunnon kuluttajien tuleekin voida vaikuttaa.

TAIDEMUSEO kertoo lakonisessa linjauksissaan kartoittavansa yleisön toiveita, mikä kertoo museon konservatiivisesta suhteesta asukkaisiin ja kaupallisuudesta. Taidemuseolle kulttuuri on tuote jota ostetaan ja josta voi antaa palautetta mutta ei kutsuta aktiiviseksi toimijaksi ja vaikuttajaksi elävän museon rakentajaksi. Helsingin Taidemuseon tavoitteissa ei  myöskään sanota yhtään mitään yhteyksistä paikalliseen taiteilijakuntaan tai taiteilijajärjestöihin. Jopa prosenttihankeen kuvauksissa tulee esille taiteilijoiden kaukainen sijoittuminen prosesseissa. Sielläkin todetaan että

”Mikäli mahdollista, yhteys taiteilijaan kannattaa luoda jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa. Tuolloin taiteilija voi neuvotella yhdessä arkkitehdin ja rakennuttajan kanssa taideteoksen sijoittamiseen liittyvistä asioista. Tilaustyönä tehty taideteos sopii rakennukseen paremmin kuin jälkikäteen hankittu teos.”

EHDOTAN, että Yhteisötaiteilijat valtaisivat yhdessä helsinkiläisten kaupunkiaktiivien kanssa nykyiset pelkästään kaupalliseen kulttuuriin innostuneet toimijat.
 CHEK-POINT HELSINKI HANKE on esittänyt uutta mallia ja uusia kuraattoreita. Sitä kannattaisi kokeilla vaikka en olekaan samaa mieltä siitä, että mikään taidemuseo sopii brändäämään minkään maan kansalliskuvaa – tai Chek – point brändäämään Helsinki – ja Suomi kuvaa.

TUKI TAITEELLE JA KULTTUURILLE

Kokoomuksen ja kaupunginjohtaja Jussi Pajusen esittämä kulttuurin nollalinja ei riitä.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen esittää kaikkien kaupunginhallituksessa istuvien ryhmien edustajien – kokoomuksesta Perussuomalaisiin ja Vasemmistoliittoon – keväällä yksimielisesti hyväksymän budjettiraamin mukaisesti nyt rajuja leikkauksia Helsingin kaupungin budjettiin.

Pajusen esitys ensi vuoden talousarvioksi vähentää palvelujen määrärahoja reaalisesti noin 60 miljoonalla eurolla.

KOKOOMUKSEN NOLLALINJA HYLÄTTÄVÄ

Kulttuurin pitäisi Pajusen linjauksella mennä nollalinjalla eteenpäin. Guggenheim-hurmoksen yhteydessä Pajusen porukat eivät puhuneet kulttuurin nollalinjasta vaan kokoomus oli silloin valmis löytämään tuplasti lisärahaa kaupungin kuvataiderahoitukseen. Miksi kulttuurivaikuttajat ei enää halua vastata kaupungin kuvataiteen tarpeisiin vaan esittävät nollaa niin kaunis ja täydellisen pyöreän muotoinen kuin onkin?

Vuonna 2010 taiteen ja kulttuurin hakemuksia käsiteltiin 1036 kappaletta, avustuksia myönnettiin 566 kappaletta, 54 % hakijoista sai jotain. Viime vuonna 2011 hakemuksia myönnettiin 440 hakijalle, 126 hakijalle vähemmän ja suhteessa vain 44 % hakijoista sai jotain.
Myönnettyjen avustusten suunta kertoo sen että kaupunki vastaa vain 40 % siihen tarpeeseen jota taiteilijoilla ja kulttuurin tekijöillä on. Tuen tarve on suuri. Tukipäätösten Suunta on laskeva ja siksi väärä.

Kulttuuripolitiikalta pitää voida vaatia samaa radikaalisuutta ja alansa uudistamista kuin taiteilijoiltakin. 

ESITÄN avustusten myöntämiseen kaksinkertaiset määrärahat ja annettavaksi julkisuuteen 

ISOA VAROITUSTA  HELSINGIN UUDESTA HENGESTÄ - JOSSA KAIKKI ON MAHDOLLISTA!