Johan on Guggenheim-markkinat!



Guggenheim on Yhdysvalloista johdettu taidemuseoketju.

Nyt se laajentaa markkinoitaan ja etsii paikkaansa Suomessa. Helsingin poliittinen eliitti haluaa sen keskustaan. Säätiöllä on käsissään globaalisti toimivat kansainväliset kulttuuritapahtumien tuottamisen ja museoiden verkostot. Guggenheim toimii taidemuseobisneksessä New Yorkissa, Venetsiassa, Bilbaossa, Berliinissä ja Abu Dhabissa.

Guggenheim on bisnes.

Helsingin kaupunki on valtaosalle meistä ensisijaisesti kuitenkin koti. Kodin rahoilla ei tulisi tehdä bisnestä. Samaan aikaan kun kaupungin poliittinen eliitti kiemurtelee ja vääristelee totuutta siitä, ettei kaupungilla ole varaa oma sivistys, koulutus ja kulttuuritoimeen se lyö 2 miljoonaa euroa ulkomaisen bisneksen markkinaselvityksen.

Guggenheimin globaalin yritysrakenteen kautta sillä on erinomaiset mahdollisuudet hyötyä taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneesta yleisöstä, globaalia näkyvyyttä tavoittelevista brändeistä ja kaupungeista kuten Helsinki jolle kulttuuri tuntuu olevan pelkkää tuotteistamista ja imagon rakentamista.

On väärin, että Guggenheimin bisnes syö paikallisen kulttuuribudjetin, lopettaa kaupungin kulttuuripalveluja ja perustelee oikeutustaan olemassa ololleen sillä, että se tuo kaupungille kansainvälistä näkyvyyttä.

Kenen kulttuuria?

Helsingin Guggenheim keskustelussa brändäys, bisnes ja kulttuurin todellinen tarve menevät iloisesti sekaisin. Minä toivotan Guggenheimin mennen tullen tervetulleeksi Helsinkiin ihan yhtä paljon kuin minkä tahansa kansainvälisen ruokaketjunkin. Minä toivotan tervetulleeksi myös todellisen keskustelun siitä mitä kulttuuri on.

Guggenheim-säätiö on itse asettanut päämääräkseen edistää taiteen ymmärtämistä ja arvostusta. Tavoitettaan varten Solomon R. Guggenheimin säätiö järjestää korkealaatuisia näyttelyitä, koulutus- ja tutkimusohjelmia, harjoittaa julkiasutoimintaa. Taiteen lisäksi museoissa ovat esiintyneet myös sen bisnespartnerit kuten BMW moottoripyörillään ja Giorgio Armani miesten puvuillaan.

Kulttuurin laajempi käsite

Kulttuuri on paljon laajempi asia kuin vain taideteosten esittäminen tiukasti rajatulle yleisölle. Olisi loogista, että kulttuuribudjetitkin laajentuisivat ja voimistuisivat. Kulttuuriministeri Arhinmäki on kuitenkin ottanut tehtäväkseen supistaa ja leikata kulttuuribudjettia hyväksymällä Kokoomuksen linjaukset hallituksessa.

Helsingin kaupunki on samoilla sietämättömillä linjoilla leikkaamassa kulttuurista vaikka kaupungilla on enemmän rahaa saatavina ja erilaisilla tileillä viime vuosien ylijääminä kuin mitä meillä on edes velkaa.

Tänä päivänä kulttuuribudjettien pitäisi myös avautua taideteosten esittämisen lisäksi erilaisille yhteiskunnallisille liikkeille, vähemmistöryhmille ja asuinalueille. Meillä kaikilla tulisi olla oikeus omaan kulttuuriin ja omaan jäljen jättämiseen.

Lisää rahaa kulttuurille

Tämä tarkoittaa suoraa vaatimusta kulttuuribudjettien lihottamisesta. Silloin kun kaupungilla on rahaa niin kuin tänään päivänä Helsingillä on, ei vaatimus sivistyksen, koulutuksen ja kulttuurin lisärahoituksesta ole epärealistinen. Rahan lisäksi tämä tarkoittaa vaatimusta osallistuvan demokratian saattamista helsinkiläiseen toimintakulttuuriin ja viime kädessä kaupunkilaisten mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihin.

Oma kulttuuri tarkoittaa omia lehtiä, omia tiloja, omia tilaisuuksia, omaa näkymistä ja omaa ääntä ja valtaa määrittää omaa paikkaa kaupungissa ja yhteiskunnassa. Nyt tätä valtaa käyttää yksityinen sektori, kaupalliset hankkeet ja poliittisen eliitin brändäyshankkeet.

Vähemmistöjen oikeus omaan kulttuuriin ja Guggenheimin oikeus globaaliin bisnekseen ei saisi sivistysvaltiossa ja oikein rakennetussa kulttuuribudjetoinnissa olla toisilleen alisteisia. Helsingissä kuitenkin Guggenheim aikoo syödä koko keskustelun osallistavasta kulttuuribudjetoinnista ennen kuin sellaisia kunnolla ehditään edes aloittaa.

Vaatimus sivistyksen, koulutuksen ja kulttuurin rahoituksen korottamisesta on mahdollista Helsingin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

Kaupungilla on ”viivan” alle jäänyttä rahaa, pankkitalletuksia ja saatavia enemmän kuin velkaa ja lainaa. Ei ole mitään syytä ajaa alas tai sulauttaa Guggenheim-ketjuun kaupungin omaa taidemuseota. Kokoomuksen ajaman Lasipalatsin ja Tennispalatsin kulttuuritilojen myymisen sijasta pitää kehittää niistä osallistuvan kulttuurin eläviä keskuksia.

Parin miljoonan sijoittaminen jo Guggenheimin-selvitykseen on yksi osoitus siitä, että rahaa kyllä on, jos sitä halutaan ohjata kulttuuriin.

Helsingissä Guggenheim syö keskustelua laajemmasta kulttuurin käsitteestä ja poliittinen eliitti toivoo sen syrjäyttävän osallistavan kulttuuribudjetoinnin aloitteet.

Suomalaisten, arkkitehtien ja pingviinien Guggenheim

Suomalaisille Guggenheim on tuttu New Yorkissa kävijöille spiraalimaisesta arkkitehti Frank Lloyd Wrightin museorakennuksesta, joka on kuin Avaruus asema Alfan tukikohta tai ylellisen design-parkkitalo.

Museo on vammaisystävällinen koska siellä ei ole ollenkaan rappusia vaan hiljalleen yläkerroksiin johtava luiska. Guggenheimin kriitikot yleensä sanovat että se sijoittaa enemmän museon ulkokuoriin kuin sisältöön.

Museo vilahtaa tuon tuostakin elokuvissa tai matkailuohjelmissa. Viimeksi näyttelijä Jim Carrey liukui pingviinien kanssa museon luiskaa alas elokuvassa Herra Popper ja pingviinit.

Guggenheim-säätiön johtajana on vuodesta 2008 toiminut Richard Armstrong. Guggenheimiin Armstrong siirtyi Carnegie taidemuseosta Pittsburghista. Pittsburgh puolestaan on suomalaisille tuttu pingviiniä pelipaidoissaan kantavasta jääkiekkojoukkueesta.

Aloittaessaan työnsä säätiön puheenjohtajana Armstrong on korostanut taiteilijoiden ja säätiön toisistaan riippuvaa ja luottamuksellista suhdetta. Guggenheim tuo estoitta ja ennakkoluulottomasti taide- ja kulttuurikentälle esimerkiksi autoja valmistavan BMW:n. Guggenheim LAB on säätiön bemariyhteishanke. Liikkuva ja vuorovaikutteinen taiteen, kulttuurin ja yhteiskunnan laboratorio ja bemarituotteiden markkinointi sitoo yhteen kuudeksi vuodeksi yhdeksän kaupunkia eri puolella maailmaa.

Yhteiskunta ja Guggenheim

Museoketju tiedostaa vaatimuksen tehdä taidetta jossa yhteiskuntayhteys otetaan huomioon. Guggenheim LAB on urbaani tuotemarkkinoinnin, poikkitieteellinen ja taiteellinen think tank, ajatushautomo ja aikuisten leikkikenttä, joka hyväntekijän bemariviitta päällään laskeutuu keskelle yhteisöjä julkisiin olohuoneisiin ja alkaa tutkia elämää.

”Suomalaiset” brändit Marimekko, UPM tai Nokia olisivat varmaan mielellään mukana erilaisissa Guggenheimin yhteisötaiteellisissa elämäntutkimusmatkoilla laajentamassa omia markkinoitaan.

Guggenheim tekee tarkkaan laskelmoitua bisnestä eikä varmaan siirry helsinkiläisiin kaupunginosiin ilman bemariprojektin kaltaista maailmanbrändien innostusta. En myöskään olisi liian ihan varma siitä, että omaa ääntä ja tilaa etsivät uudet kulttuurien tekijät ja tilat hetimiten haluaisivat tehdä yhteistyötä, hautoa ajatuksia ja kutsua omaan diskurssiin työntekijöitä ulospotkivia metsäjättejä tai kännykkäfirmoja.

WOW -Guggenheim

Guggenheimin museot ovat kaikki www-arkkitehtuuria. Bilbaossa Guggenheimin museon on suunnitellut arkkitehti Frank Gehry, joka sanoo suurimmaksi innoittajakseen suomalaisen Alvar Aallon. Gehry on kertonut haluavansa suunnitella Helsingin Guggenheim-museon.

Teräs-museot ilman ikkunoita

Gehryn Bilbaon Guggenheim-museo ja Los Angelsissa oleva Disney-musiikkitalo muistuttavat toisiaan ja ne tunnistaa siitä, että taloilla ei näyttäisi olevan ollenkaan ikkunoita. Rakennusten seinät ovat laajoja teräspintoja jotka tuntuvat päättäneen irrota Alvar Aaltomaisesta funktionaalisuuden logiikasta ja keikkuvat omatahtoisesti sinne tänne uhmaten koko ajatusta siitä, että kyseessä olisi rakennus suorine seinineen ja näyttelysaleineen.

Minun puolestani Gehry saa suunnitella Guggenheimin Helsingin museon, mutta ei missään nimessä kaupungin keskustaan. Nykytaiteen museo kaupungin keskustassa on niin last season-ajattelua.

Jos kukaan on yhtään seurannut mitä taidekentällä puhutaan keskuksista ja reuna-aluista ymmärtää heti sen miksi Helsinki paikkana museolle on napakymppi. Arktiseen ja sopivasti länsimaisittain etniseen napakymppiin sijoittuvalle museolle on vain kolme mahdollista paikkaa Suomessa.

Kontula-Guggenheim

Metropolialueella pääkaupunkiseudulla Guggenheim-Kontula on ainoa mahdollinen sijoituspaikka museolle ja Helsingin lähiöseura kannattaa hanketta. Kontulassa yhteisötaide, marginaali ja kaurismäkeläisen niukkuus hioutuu jalokiveksi viimeistään seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Suo, kuokka ja Guggenheim

Toinen mahdollinen Guggenheimin suomalainen sijoituspaikka on suo.
Suo-Guggenheim on kaikille perussuomalaisille myyttisesti merkittävä. Museo kansallismaisemassa sopii suunnitelmaan kuin taisteleva metso silmään. WOW-arkkitehtuuria vaikka ikkunattoman kuokan muotoisena suurina teräsabstraktioina vajoamassa hetteeseen kuin Beggy Guggenheimin kotimuseo Guggenheim Venetsiassa saisi minkä tahansa maailman trendi lehden kirjoittamaan uudesta museosta.

Vaarallisten aineiden - Guggenheim

Viimeinen, kolmas ja mielestäni paras vaihtoehto on Suomi-Guggenheim joka sijoitetaan vaarallisten aineiden tapaan 400 metrin syvyyteen ydinjätevaraston yhteydessä suomalaiseen peruskallioon.

Vaikkakin Guggenheim on läpensä konservatiivisen, erilaisen ylellisen tuotesijoittelu- ja brändäystaiteen eliittimuseo niin siellä kuitenkin esitetään taidetta ja taide kyseenalainenkin taide luonteeltaan on aina monitulkintaista ja siksi yhteiskunnallisesti aina erittäin vaarallista.

Sijoittamalla Suomi-Guggenheim ydinjätteen loppusijoitustunneliverkoston yhteyteen omaksi tunnelikseen voisivat Guggenheim ja vaikka Fennovoima laittaa molemmat yhdessä hyväntekijänviitat päälleen.