10 Vuotta Afganistanin sotaa - Jo riittää!



Tampereella Tiedonantaja-festivaaleilla keskusteltiin Afganistanin 10-vuotta jatkuneesta sodasta. Mukana keskustelussa olivat Tampereen rauhan ja konfliktin tutkimuskeskuksen (TAPRI) johtaja Tuomi Melasuo, Suomen rauhanpuolustajien Afganistan-koordinaattori Reko Ravela ja minä -taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden puheenjohtaja JP Väisänen.

Rauhantutkimus - Afganistan monimutkainen globaali haaste


Melasuo avasti keskustelua rauhan tutkimuksen näkökulmasta ja piirsi ison kartan tilanteen haasteista, ulkopuolisesesta miehityksestä, Kabulin virallisesta hallituksesta, Talibanin kehityksestä, maakuntien ja heimojen paikallistoimijoista, poliittisesta islamista, ulkomaailman kytköksistä, lännnen alamäestä ja Afganistanin sotaan käytetyistä varoista.

Joukot pois Afganistanista!

Melasuo totesi heti alkuun, että Afganistanin kriisi ratkeaa vasta kun ulkomaalaiset joukot poistuvat maasta. Tilaisuudessa käytiin vilkasta debattia siitä millä aikataululla joukkojen tulisi vetäytyä ja johtaisiko vetäytyminen suoraan veriseen sisällissotaan. Tähän huomautin ( JP Väisänen), että tuntuu kuin emme tietäisi ja näkisi sitä todellisuutta jossa jo nyt Afganistanissa eletään - verisessä sodassa.

Suomi rahoittaa kuvernöörin bisnestä

Reko Ravela toi keskusteluun kaivattua konkretiaa ja kuvia Afganistanista. Ravela oli matkustanut Afganistanissa ja käynyt paikan päällä toteamassa mihin suomalaiset kehitysyhteistyörahat viime kädessä menevät.

Näimme kuvia Mazar-i-Sharifin kuvernöörin liikekeskuksista, lääkäriasemasta ja poliisin arjesta, jotka ovat aluejohtajan yksissä käsissä ja joita me suomalaiset suorana tukena Afganistaniin maksamme.

Ravelan esittämässä alustuksessa ja kuvien konkretiassa ei näkynyt merkkejä naisten ja tyttöjen tasa-arvon kehityksestä, poliisin riippumattomuudesta tai kansalaisdemokratiasta.


Ravelan alustuksen johtopäätöksenä voi todeta, että Suomi on mukana muun lännen kanssa rahoittamassa yksittäisen afgaani-terroristibisnesmiehen omaa maakuntansa alueella olevaa bisnesmonopolia, jota meille täällä suomalaisessa mediassa esitellään vapauden ja demokratian askelina Afganistanissa.

Pelkistystä, puhetta ja politiikkaa

Taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden PANDin alustuksessa nostin esille rauhanjärjestöjen merkityksen suomalaisessa yhteiskunnassa. Kansalaikeskustelun vuoksi on tärkeää, että on järjestöjä jotka vaativat kansainvälisten konfliktien rauhanomaisia ratkaisuja. Alustuksessa todettiin, että on erittäin haasteellista, että PAND on puoluepoliittisesti sitoutumaton mutta listaa rauhanjärjestönä juuri vaihtoehtona väkivallalle ja sotatoimille poliittisten ratkaisujen löytämisen. Täytyy uskaltaa pelkistää ja vaatia aseiden sijaan puhetta ja politiikkaa.

Kansalaiskeskustelun tarve

Yleisö puheenvuoroissa nousi huolestuneita kysymyksiä mm. siitä miten median yksisilmäinen ja harhaanjohtava tiedottaminen voitaisi murtaa. Totesin omassa loppuyhteenvedossani juuri Tiedonantaja-festivaalin kaltaisten tilaisuuksien järjestämisen tarpeellisuuden. On kiinnostavaa ja ajankohtaista myös keskustella Suomen pyrkimyksistä päästä YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi.

Tiukempaa Ulkopolitiikkaa

Herkullista Tiedonantaja-festivaalin Afganistan keskustelussa oli se, että TAPRI:n Melasuo esitti johtopäätöksenä Suomen ulkopoliittisen linjan tiukentamisesta Afganistanissa. Melasuo sanoo, että ”Suomen selkeämpi ja tiukempi linja voisi mahdollistaa myös maan mahdollisen YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyden”