Uusi poliittinen tilanne vaatii osallistumaan keskusteluun maahanmuutosta ja kutsuu duunarit kertomaan omin sanoin työmiehen unelmasta!


JP Väisänen vappuna Nokialla ja Tampereella

Toverit, tänään on kansainvälisen solidaarisuuden ja työn juhlapäivä.
Vasemmiston miesmuistiin suurin vaalitappio tekee tästä vapusta ja vappujuhlasta varmasti erityisen muistiin painuvan.

Maailman kapitalismi on onnistunut palkkaamaan ennätysmäärän bisnespolitiikan juoksupoikia uuteen eduskuntaan. Me tunnemme jo ennestään rullaluistelevan työväen presidentin. Olemme nähneet miten musta säteilee kaikissa vihreän sävyissä. Toivo talkoot on avannut tietä vapaaehtoistöiden, hyväntekeväisyysgaalojen ja yksityisen yrittämisen Suomeen. Mustasta maalataan valkeaa. Porvarit puhuvat itsestään työväenluokkana. Elämme todellakin aikaa jossa mielikuvilla on merkitystä. Mutta väitän, että elämme myös aikaa, jossa ideologiat eivät ole kuolleet vaikkakin näkyvä julkinen keskustelu sivuuttaa liian nopeasti ajatusten logiikat, juuret ja aatteet. Uskallan väittää, että tulevaisuuden ristiriidat kutsuvat ideologiaa takaisin ja olen varma siitä, että kriittiselle analyysille on käyttöä.


Kuka meistä tuntee Työväen uuden jytkyn?

Kuka meistä tuntee sen, joka on luvannut viedä meidät pois EU:sta, Natosta ja köyhyydestä. Sen joka on luvannut lopettaa köyhyyden ja eriarvoistumisen. Sen joka vannoo puolustavansa duunaria Metalliliitossa ja ammattiyhdistysliikkeessä. Ja sen joka on jo nyt kihloissa kokoomuksen kanssa.
Timo Soini on jo ennen vaaleja avoimesti sanonut, että perussuomalaiset on oikeistopopulistinen puolue. Kyllä me kaikki sen tiedämme, että Jytkyssä on mukana myös paljon voimia, joita on lainattu vasemmalta - Ei siitä muuten jytkyä olisi tullut! Miten olemme saaneet tämän kaiken aikaan?

Omissa nahoissamme tunnemme tämän jytkyn kosketuksen. Kukaan ei jää kylmäksi. Olen sitä mieltä, että Suomen nykyinen poliittinen tilanne haastaa kaikki edistykselliset ja vasemmistolaiset voimat nyt yhteistoimimaan.

Nyt on meidän kaikkien; työläisten, työttömien, opiskelijoiden ja eläkeläisten – meidän kaikkien jotka välitämme tulevaisuudesta - Meidän on nyt avattava suumme. Meidän on tehtävä kaikkien se mitä kukin parhaiten osaa.. Meidän on laitettava keskustelun teltta torille, tilaisuus kirjastoon, taiteelliset kannanotot kulttuurikeskukseen, kaduille ja gallerioihin ja vaikka perus tanssit työväentalolle, tiedotustilaisuus järjestötilaan ja sosiaaliset mediat on saatava kaikki soimaan. Nyt on ryhdyttävä vastarintaan voimistunutta oikeistopolitiikkaa, kaiken yksityistämisen ja kilpailuttamisen politiikkaa, rahan ylivaltaa ja muukalaisvihaa vastaan.

Sivistyneistön toimittava

On vastuullisten vasemmistolaisten ajattelijoiden ja sivistyneistön tehtävä osallistua uuden eduskunnan ja sen aloittamiin uusoikeistolaisiin keskustelun avauksiin työn tekemisen perusteista, työehdoista, vuokratyövoiman käytöstä ja EU:n vapauksien vaikutuksista Suomessa. Meidän kaikkien tehtävä on osallistua muukalaisvihamielisyyden vastaiseen keskusteluun. Nyt asiattomalta ja ala-arovoiselta tuntuvaan keskusteluun on vaan ihan pakko alkaa osallistua!
Suomalainen sivistyneistö on ollut liian kauan hiljaa. Sorsitut ja tyytymättömät ovat keskustelleet paljon vain keskenään. Sivistyneistö on ollut suurelta osin kyvytön osallistumaan maahanmuuttajia ja vähemmistöjä kohtaan käytyyn mustavalkoiseen ja leimaavaan keskusteluun. Eikö kansan kieltä ei ole opittu yliopistossa? Vai olemmeko olleet hiljaa yksinkertaisuuden ja naiiviuden pelosta?

Hiljaisuutemme tulos on nyt ottanut vaikuttavan paikkansa eduskunnassa. Toimettomuutemme tulos ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen, että sille voisi antaa vain yhden leiman niin kuin paljon on jo yritetty tehdä. Yksioikoinen oikeistolaisiksi, natseiksi, populisteiksi ja junteiksi leimaaminen purkaa vain puhujansa tyytymättömyyttä. Leimat eivät vie eteenpäin. Nyt Tarvitaan kiireesti jokaisen työläisen käsiä, kirjoituksia ja kokemuksia kertomaan siitä toisenlaista työmiehen unelmasta ja nyt tarvitaan kipeästi moniäänistä keskustelua ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta.

Kuka tai mikä voitti vaalit?

Meidän on tiedettävä ja tunnistettava kuka eduskuntavaaleissa voitti. Väitän että vaaliessa eivät voittaneet asioista oikeilla nimillä puhuneet kansantajuiset ja äkäiset suomalaiset miehet. Väitän, että vaaleissa ei voittanut se kansallista kokoomusta äänestänyt huonopalkkainen sairaanhoitajanainen. Ja väitän, että vaalien voittajia eivät ole ne jotka protestoivat Kiviniemen vihreää porvarihallitusta äänestämällä Soinin porukoita.

Meidän suomalaisten mielet on jo vuosikymmenet voittanut ajatus yksin pärjäämisestä ja yksin yrittämisestä. Presidentti Halonen julisti demokratian vaalien voittajaksi. Olen samaa mieltä Halosen kanssa siitä tosiasiasta, että eduskuntavaaleissa äänestettiin enemmän kuin viime vaaleissa. Olen kuitenkin eri mieltä presidentin kanssa siitä kuka tai mikä nämä vaalit voitti. Väitän, että porvaripolitiikan vaihtoehdottomuus ja ajatusmaailmojen mustavalkoisuus voitti vaalit.

Porvaripolitiikka voitti vaalit osittain mielikuvapropagandallaan. Nykymenoon tyytymättömyys brändättiin kansan protestiksi. Porvaripolitiikka onnistui rekrytoimaan äkäiset ja tyytymättömät miehet kollektiiviseen oikeistoa ymmärtävään itsekritiikkiin.

Me kommunistit emmekä vasemmisto puolueet onnistuneet vakuuttamaan äänestäjiä, että syyllinen yhteiskunnan kriisiin on nykyinen markkinatalous ja kapitalistinen systeemi, joka perustuu ihmisen ja luonnon riiston logiikkaan; loputtomaan veronmaksajien käyttöön bisneksen voittojen ja virheiden maksamiseen, pankkien tuloksen parantamiseen ja rikkaiden saamien osinkojen kasvattamiseen. Protesti syyllisti toisia työläisiä ja teki jo sorretuista syntipukkeja. Nämä vaalit voitti protesti, joka kritisoi oikeistoa. Nämä vaalit voitti protesti, joka heti ensimmäisenä rekisteröi suhteensa suurimman kritiikkinsä kohteen kokoomuksen kanssa.

Uusi poliittinen tilanne

Joku sanoisi, että nykyistä poliittista tilaa myös maan henkiseksi tilaksi. Joku voivottelisi maan henkisen tai poliittisen tilan mahdottomuutta. Minä en halua kuulua niihin, jotka jäävät nyt tuleen makaamaan. Minä haluan kuulua niihin, jotka nostavat nyt sen tulen nyt ylös ihmisten päiden ylle, sinne missä vapun työväen taistelevat punaiset liputkin liehuvat.
Minä haluan näyttää vastarinnan merkit. Nyt on koottava ne ennakkoluulottomat porukat, joita mitkään ylärakenteet eivät muuten koskaan saisi kutsuttua koolle. Nyt on aika ja paikka sanoa kyllä yhteistyölle, joka lopettaa puheet siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja ja että Suomella ei ole varaa järjestää kansalaisten perusoikeuksia kuntoon. Nyt on liittouduttava niiden edistyksellisten voimien kanssa, jotka sanovat kyllä työläisten ja maahanmuuttajien yhteisten oikeuksien puolustamiselle. Tänään on se päivä jolloin tartutaan kädestä sitä epävarmaa ystävää – toveria ja avataan yhdessä keskustelua maailmasta, jota rakennetaan ihmisen luottamukselle, kasvulle, sivistykselle ja osaamiselle.

Humanitääriset pommitukset

Tänään ystävien kädet tarttuvat kanssamme työhön vaatimaan rauhaa koko maailmaan ja solidaarisuutta heikompiosaisille. Tänään on aiheellista vaatia Natoa ja sen liittolaisia lopettamaan kyseenalaiset sotatoimet Libyassa ja todeta, että humanitääriseksi suunnitellut valvontalennot eivät ole tuottaneet toivottavaa tulosta. YK:n ja Naton sota ei ole osoittautunut ratkaisuksi myöskään Afganistanissa. Johtopäätöksenä tästä suomalaisten ja muidenkin ulkomaalisten joukkojen tulee poistua Afganistanista. Olen sitä mieltä, että Suomesta voi tulla rauhan turvan suurvalta vasta sitten kun irrottaudumme sotilasliitto Naton kumppanuudesta ja sen erilaisista kytköksistä. Niin kauan kun olemme sotilasliiton operaatioissa - kutsuttiinpa Naton Afganistan tai Libyan pommituksia kuinka humanitäärisiksi tahansa olemme uskottava rauhanturvan suurvalta vain länsi- ja natomaiden silmissä. Muu maailma näkee meidät tyhmänä, kalliita natoyhteensopivia sota-aseita ostavana asevarustelua kannattavana liittolaismaana eikä yhtään uskottavana neuvottelijana missään todellisessa kriisissä.

Haluan haastaa teidät kaikki etsimään uusia yhteistyön porukoita ja suunnittelemaan uutta toimintakulttuuria ja luomaan mukaan kutsuvaa yhdessä tekemisen meininkiä. Olen varma siitä, että riippuu paljon meistä kilpailutetaanko esimerkiksi kaikki vanhusten hoivapalvelut, kasvaako nuorisotyöttömyys ja lisääntyykö eriarvoisuus vai muuttuuko politiikan suunta. Tänään on se päivä jolloin kutsumme kaikkia uusia ja vanhoja tovereita yhteistyöhön rakentamaan parempaa Suomea ja oikeudenmukaisempaa maailmaa. Tämä kutsu on myös haaste meille; kaikille ajattelijoille ja vastuun kantajille; kansalaisjärjestöjen, ay-liikkeen ja erilaisten kuntapalveluja puolustavien joukkoliikkeiden aktivisteille ja meille poliitikoille.

Meidän on pystyttävä vielä entistä konkreettisempiin esityksiin ja aloitteisiin ihan täällä meidän omilla nurkilla. Kunnan ja valtion tehtävä on yhteisvastuullinen tehtävä. Meidän kaikkien tehtävä on nyt ottaa ihan uusi aloitteen tekijän ja vastuunkantajan rooli muutoksen tekijöinä ja kutsuttava tähän vastarintaan mukaan uusia porukoita ja uusia voimia. Vain siten aloitamme todellisen yhteiskunnallisen muutostyöhön, torjumme nuorisotyöttömyyttä, eriarvoistumista ja muukalaisvihaa. Yhteistyössä voimme vahvistaa työpaikkojen säilymistä kotiseuduilla ja muuttaa kotikuntaa ja maailmaa.

Toverit, tartutaan tähän työhön! Hyvää vappua!