Miten ihmisten nöyryyttäminen edistää demokratiaa?

Yhdysvallat on nyt digitalisoitu. Elektroniikkaliikkeet tekevät Yhdysvalloissa tulosta. Ellet hanki laitetta et näe televisiota. Laitteen arvellaan puuttuvan nyt kuitenkin lähes kolmesta miljoonasta yhdysvaltalaisesta kodista. Onko maailman viihdekeskuksen ohjelmien taso niin onnetonta että niin moni laite jää nyt hankkimatta?

Suomen tasavallan presidentti Tarja Halosen mielestä Suomen ja Yhdysvaltojen välinen kulttuurivaihto on hyvin vilkasta. Halosen mielestä Yhdysvalloissa tuotetut elokuvat ja populaarimusiikki on suosittua suomalaisten keskuudessa. Presidentti ylisti Yhdysvaltojen kulttuuria puhuessaan Suomen ja Yhdysvaltain 90-vuotisten diplomaattisuhteiden juhlaseminaarissa Helsingin yliopistolla 6.5.2009.

Suomen presidentin sanoo samassa tilaisuudessa, että ”Yhdysvallat on osaltaan huomattavasti tukenut maanosamme demokratiakehitystä. Suomi liittyi Euroopan unioniin 14 vuotta sitten, ja meille unioni on samanmielisten maiden luontainen koti. Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välinen yhteistyö on meille tärkeää. Kahden- ja monenvälinen yhteistyö on edelleen Euroopan maille ja Euroopalle hyvin tärkeää.”

Olen täysin eri mieltä Suomen presidentin kanssa siitä, että yhdysvaltalainen kapitalismi edistäisi millään Suomen tai Euroopan demokratiakehitystä. Samaa mieltä olen presidentin kanssa siitä, että yhteistyötä pitää kuitenkin tehdä. Nyt kulttuuriyhteistyö näyttää ohuelta sillä yhdysvaltalaisten televisiotuotantojen taso suomalaisesta perspektiivistä on vähintään kyseenalaista. Suomessahan me pakkodigitalisoiduimme jo hyvissä ajoin ennen meitä demokratisoivaa Yhdysvaltoja. Nyt Yhdysvaltojen hallinto on erittäin tyytyväinen saatuaan lähes 20 miljardia dollaria vapautuneiden taajuuksien huutokaupasta. Vapaus ja demokratia on taas lisääntynyt ja haluaisinkin tietää mihin nämä digirahat aiotaan käyttää – Afganistanin vapauttamiseenko?

Tänä aamuna Suomessa suomalaisella Subilla näytettiin taas the Ellen Degeners Show. Suomessahan näkyvät varmaan poikkeuksetta kaikki laatusarjat jotka vain koskaan saavat lähetyskelpoisen muodon. Ellen Degeneres on mielenkiintoinen persoona. Ellenin ohjelmaa tuottavat “A Very Good Production” ja “WAD Productions”. Ellen Degeneres äänestettiin vuonna 1982 Amerikan hauskimmaksi ihmiseksi ja hän on kirjoittanut kirjat ”My Point… And I Do Have One” ja ”The Funny Thing Is…”, jotka olivat New York Timesin bestsellereitä.

Tämän Yhdysvaltain hauskimman ihmisen tämän aamun showssa mustaa naista onnisti. Nainen sai mennä sisälle läpinäkyvään muovikupuun. Muovikuvussa oli tuhat dollaria. Kun nainen oli sisällä kuvussa alkoi mekaaninen tuuli pyrittää rahoja. Naisella oli puoli minuuttia aikaa kerätä paidan alle niin paljon rahaa kuin vain ehti. Yleisö oli ratketa. Kun aika loppui, Yhdysvaltain hauskin ihminen antoi luvan mustalle naiselle kerätä lopuksi kaikki setelit vaikka aika olikin jo mennyt umpeen. Ellen on, ei vain hauskin mutta myös Yhdysvaltain reiluin jätkä.

Kyllä se kertoo jotain meidän viihteen tarpeestamme jos meidän on laitettava köyhät tekemään mitä vain rahasta. Olemmehan jo tottuneet siihen että syömme madoista lähtien mitä vaan jotta voittaisimme rahaa. Juoksemme maailman ympäri kulttuurista toiseen mitään näkemättä koska voitamme paljon rahaa. Onko tämä sitä kulttuuria jota haluamme? Onko tämä sitä mitä kutsumme viihteeksi? Halusimme tai emme, niin saamme sitä nyt joka kanavalta ja pian halusimme tai emme mediamaksamme kaiken tämän lannoitteeksi kelpaamattoman ongelmajätteen riippumatta katsoimmeko sitä tai emme.

Katsomalla vähemmistötaiteilija Degeneresin showta voimme kuitenkin ymmärtää jotain omasta suomalaisesta kulttuuristamme. Olemme niin amerikkalaisia. Uskomme kaiken kilpailuttamisen lisäksi lottovoittoon. Musta nainen sai tämän aamun lähetyksessä oman lottovoittonsa. Taputamme siksi että näemme konkreettisesti silmiemme edessä amerikkalaisen unelman ja samalla olemme sokeita sille todelliselle nöyryytykselle ja köyhyydelle joka on valtaväestön arkea ja todellisuutta.
13.6.2009 10.52 | Juha-Pekka Väisänen | Yleinen