Euroviisut boikottiin

JP (Juha-Pekka) Väisänen on euroviisufani, käsitetaiteilija ja SKP:n puheenjohtaja.

Olen aina ollut euroviisufani ja seuraavat viisut lauletaan Israelissa. Silloin kun jotain kolkkoa yritetään brändätä hyväksi ja edistykselliseksi ja kun vähemmistöjä käytetään asiassa hyväksi, puhutaan pinkkipesusta. Tänä vuonna euroviisuissa Israelin apartheidpolitiikkaa pinkkipestään ja saippuana saa toimia koko euroviisuja rakastava sateenkaarikansa. Fakta on se, että tänä vuonna euroviisut järjestetään Israelissa koska viime keväänä Euroviisut voitti Israelin Netta Barzilai 

Kisapaikka on jo päätetty. Se on Tel Aviv. Semifinaalit käydään 14. ja 16. toukokuuta ja finaali nähdään lauantaina 18. Toukokuuta. Haluan boikotoida euroviisuja. Minun oikeuksillani ette kyllä ryhdy sortamaan yhtään lisää Palestiinaa!  

Viime vuonna kansainvälinen euroviisuyhteisö juhli sarjakuvahahmoa muistuttavan Netta Barzhain voittoa Lissabonissa myös feministisenä ja naisten vapautumisen voittona. Kuka nyt sellaista ei haluaisi juhlia! Netan Toy-biisi väreili uusia emansipaatioita ja oli rohkean itseironinen. Ihana vahva ja uusi Kana! Päivä voitosta Israelin armeija avasi tulen kohti aseistautumattomia mielenosoittajia Länsirannalla Gazassa.  Teurastus! Lähi-idän politiikkaa seuranneet eivät pidä tapahtumaa uutisena. Paatuneet ovat aina kyseenalaistaneet Israelin oikeutusta koko euroviisuihin. Luuliko joku, että Netta olisi taiteellaan tuonut Lähi-itään rauhan? Kun mediaa seuraa näyttää siltä, että Israelin poliittisen eliitin kanssa kuvissa viihtyvä viisuvoittaja on Israelin politiikassa ihan kotonaan eikä pinkkipesu haittaa. 

Maailmalla ja meillä Suomessakin useat tiedostavat taiteilijat ja kulttuurityöläiset ovat vaatineet omien maiden yleisradioyhtiötä jättämään Israelissa järjestettävät euroviisut väliin viisujen mahdottoman poliittisen ristiriidan takia. Tuen näitä aloitteita. 

Yleisradiossa olisi pitänyt heti Lissabonin voittojuhlien jälkeen linjata, että Suomi ei lähetä omaa edustajaa yksin Israelin järjestämiin euroviisuihin. Minusta Israelille olisi pitänyt esittää haaste, jossa   viisuja olisi voitu rakenneta yhdessä laajemmalla kokoonpanolla, jossa esimerkiksi myös Palestiina olisi ollut mukana viisusuunnittelussa. Miksi pinkkiohjelman sijaan ei valittu kirjo-ohjelmaa, jossa kuten sateenkaarilipussa, olisi ollut paikka ja mahdollisuus useammalle.  

No tästä tuli taas täysin puolueellista. Mutta ihmekös tuo, kun on koko pienen elämän boikotoinut Israelin siirtokuntatuotteita ja pyrkinyt aina kun mahdollista nostamaan Palestiinan kansan oikeutta päättää omasta valtiosta ja omista asioista.  

Sen sijaan, että odotetaan, tekeekö meidän Darude Tipitiit Tel Avivissa voisimme me suomalaiset tehdä jotain merkittävämpää. Ehdotan, että jätetään Israelin euroviisut pois YLE:n ohjelmistosta ja  samalla lähetysajalla kuunnellaan Palestiinan ehkä tunnetuimman hiphop yhtyeen DAM:in Suhel Nafar:in, Tamer Nafar:in, Mahmoud Jrere:n ja  Maysa Daw:n vaihtoehtoista taidetta, joka kertoo vapaustaistelusta ja oman valtion unelmasta.

Protesti kaiken kaupallistamista, yksityistämistä ja köyhien kyykyttämistä vastaan

 
Taiteilija Riitta Häkälä ja SKP:n puheenjohtaja JP (Juha-Pekka) Väisänen Oulunkylässä järjestetyssä katukeskustelussa
Älysin, että kuulun nukkuvien puolueeseen. En koskaan äänestä television kykyohjelmissa. Seuraan sivusta, kun muut päättävät kuka on kaunein ja lahjakkain. Viimeksi annoin muiden päättää kuka valittiin Idols voittajaksi. Minun suosikkini espoolainen räppäri, joka uskalsi laulaa kantaaottavan poliittisen biisin ei voittanut. Olisiko pitänyt äänestää? 

Nyt on vaalit. Mutta ketä kiinnostaa? Miksi vain 30 % äänioikeutetuista ei äänestä vaaliessa. Viimeisissä eduskuntavaaleissa äänestysprosentti on ollut noin 70%.  

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat kiertävät maata erilaisissa puheenjohtajien vaalitilaisuuksissa ja näkyvät joka päivä valtamediassa. Poliittinen eliitti saa viestinstä läpi. Eduskunnan ulkopuoliset puolueet loistavat poissaolollaan niin vaalitilaisuuksista kuin television ruudusta. On väärin, että suomalaiseen demokratiakäsitykseen näyttää juurtuneen toimintamalli, jossa vallassa olevat puolueet nähdään oikeutettuna ensisijaiseen näkyvyyteen myös uusissa poliittisissa kilpailuissa – vaaleissa.  

Eduskuntapuolueet saavat valtiontukea toimintaansa koska menestyivät vaaleissa. Kaikille vaaleihin osallistuville puolueille pitäisi luoda yhdenvertaiset mahdollisuudet oman poliittisen ohjelman esittämiseen. Tässä kohtaa suurin kritiikkini kohdistuu julkiseen yleisradioon. YLE:n uutisten päätoimittaja Jouko Jokinen on vastannut hänelle esittämääni kritiikkiin eduskunnan ulkopuolisten puolueiden toistuvaan eriarvoistamisesta vaaliohjelmissa. Jokisen demokratiakäsityksen mukaan on riittävää, että ns. Pienpuolueille, yhdeksälle puolueelle varataan saman verran näkyvyyttä YLE:n kanavilla kuin yhdelle eduskuntapuolueelle. Ja tämä näkyvyys siis puolueiden esittelyyn. Ajankohtaisiin poliittisiin keskusteluihin ja ohjelmiin ei YLE:llä ole kuluneen vaalikauden aikana ole juuri ollut kiinnostusta nostaa esille ulkoparlamentaarisia perspektiivejä. 

Puhuttiinpa demokratiasta sitä tai tätä fakta on se, että valtaa ei koskaan anneta vaan se otetaan. Meillä kommunisteilla on tapana ajatella, että porvarillisen yhteiskunnan vaalit ovat eräänlainen mittari, jolla mitataan sitä poliittista vaikuttamistyötä, jota olemme järjestöissämme onnistuneet tekemään. Puheet ja teoriat joutuvat aina vaalituloksen paljastuttua hetkeksi sivuun ja on peiliin katsomisen paikka. Viime vaalit ovat kertoneet kovaa kritiikkiä kyvyistämme koota radikaaleja uusliberalismin ja kapitalismin vastaisia joukkoja. Olemme masentuneet tulokseen. Eräät ovat valmiita kritisoimaan kaiken hengiltä. Olemme kaikki myös vanhentuneet, mutta toivottavasti myös viisastuneet vaalikauden verran. Liikkeemme kaipaa nyt tekijöitä, jotka pystyvät näyttämään konkretiaksi ideologisten tavoitteidemme mahdollisuuden ja kutsumaan uusia ihmisiä mukaan pluralistiseen ja feministiseen yhteistyöhön rehellisesti vasemmistolaisen uuden tulevaisuuden rakentamiseksi. 

Meille kommunisteille on selvää, että sosialismiin ja kommunismiin ei siirrytä yön yli millään romanttisella rysäyksellä, vaan yhteistyö muiden muutosta haluavien kanssa on paras mahdollinen tehtävä, jonka kommunisti voi tänään itselleen saada. Tie kohti riistosta ja sorrosta vapaata yhteiskuntaa on rauhanomainen ja pitkä. Parasta sosialismiin siirtymisessä on se, että me emme tee sitä itse yksiksemme vaan kysymys on kansainvälisestä luokkataistelusta, jossa paikallinen ja globaali ovat rakentavassa vuorovaikutuksessa.  

Meille on selvää, että suurpääoman vallassa oleva media ja markkinatalouteen sopeutunut julkinen yleisradio ei kategorisesti kutsu kanavilleen sellaista poliittista voimaa kuten SKP koska olemme hallituksen vastainen. Olemme nykyisen järjestelmän ja systeemin vastainen.  Emme suostu pelkkiin kosmeettisiin muutoksiin tai usko että edustuksella eduskunnassa ratkaisisimme luokkataistelua vaativat ongelmat. Tilanne tänään vaatii rakenteellisia muutoksia, ja siksi me kommunistit puhumme sosialismista ja kommunismista, jossa ihmiset saavat itse päättää omista asioistaan ja jossa rahan, pankkien ja bisneksen valta loppuu ja ihminen asetetaan tavoitteeksi kaikelle ennen taloutta. 

Olen vaaleista riippumatta kiertänyt viime kuntavaaleista alkaen puheenjohtajan pitkin Suomea ja Helsingissä kiinnostavissa lähiöissä kuten Pihlajamäki, Pihlajisto, Malmi, Oulunkylä, Pukinmäki ja Jakomäki. Pieni helsinkiläinen aktivistiporukka on mukana kanssani kaduilla näkymässä. Annoin näille kuukausittaisille tapahtumille yleisnimittäjän - kutsun niitä katukeskusteluiksi. Aktivstitoveri Riita Häkäläkuvataiteilija, on mukana iskujoukoissa. Riitan eritysosaaminen näkyy yhteisessä tekemisessä.  Olemme yhdessä ideoineet kaduilla olemista ja keksineet, että joka kerta tarjotaan porukoille kaakaota, kommunismia ja kookoskeksiä. Riitta keittää kaakaot. Minä leivon kookoskeksit ja yhdessä puhutaan paikallisten kanssa politiikkaa. Sitten mennään paikallisen Alepan eteen ja ollaan valmiina keskustelemaan siitä mikä paikallisia kiinnostaa ja kertomaan kommunistin näkökulma asiaan. Jokaisesta katukeskustelusta otetaan kuvia ja videoita, jotka jaetaan sosiaalisessa mediassa.  
  
Ei ole ehkä kaikkein trendikästä ja seksikkäintä, mutta on ehdottomasti tärkeää, että tulevissa vaaleissa puhutellaan laajasti porukkaa ja tarjotaan rehellinen vasemmistolainen vaihtoehto, jolla rakennetaan edistyksellistä, feminististä ja vihreää yhteistyötä. 

SKP:n ehdokkaat, listat ja yhteistyökumppanit on vaaleissa varma valinta. Saat mitä tilaat.  Tämä radikaali porukka asettuu selkeästi ja luokkatietoisesti sellaisen politiikan puolelle, jonka lähtökohtana ovat kolme kovaa; rauhan rakentaminen ja aseriisunta, peruspalvelujen tuottaminen kunnallisina lähipalveluina ja kaikille kuuluva riittävä perusturva.

Kilpailutus huono malli taiteilijaresidenssitoiminnan kehittämiselle


JP (Juha-Pekka) Väisänen on käsitetaiteilija ja SKP:n puheenjohtaja



Helsingin kaupungin kulttuuripalveluja ei saa leikata ulkoistamalla ja kilpailuttamalla. Ehdotin eilen 18.4. kulttuuri- ja kirjastolautakunnan kokouksessa, että se olisi hylännyt Kulttuurikeskuksen eli kaupungin virkamiesten esityksen Eläintarhan taiteilijaresidenssitoiminnan kilpailuttamisesta eikä siten olisi antanut kulttuurikeskukselle valtuuksia kilpailuttaa kyseistä kulttuuripalvelua. Kukaan lautakunnan jäsen ei kannattanut selkeää kilpailuttamisen kieltämistä vaan lautakunta innostui residenssitoiminnan kehittämisestä ja sokeutui kehittämisen sisälle leivotusta kulttuuripalvelujen ulkoistamisesta.

Sosiaalidemokraattien aloitteesta ja vasemmistoliiton kannattamana muokkautui virkamiesesitystä uudelleen muotoileva malli, joka ei poistanut itse perustekijää kilpailuttamista. Minulle asia oli selvääkin selvempi, että uuden operoijan, toimijan tai kumppanin etsiminen kuten lautakunnan hyväksymä uusi muotoilu kuuluu tarkoittaa käytännössä kuitenkin kilpailutusta ja palvelujen leikkaamista. 

Kulttuuripalveluja on syytä leikkaamisen, ulkoistamisen ja kilpailuttamisen sijaan kehittää laadullisesti ja määrällisesti paremmin kaupungin omana tuotantona ja työnä. Kaupungin vuodesta 2002 ylijäämäinen tase (598 miljoonaa v. 2016) mahdollistaa kulttuuripalvelujen kehittämisen. 

Residenssitoiminta on kulttuuripalvelu, jota helsinkiläiset taiteilija- ja kulttuurijärjestöt tarvitsevat silloin kun Helsinkiin tuotetaan tapahtumia ja taideteoksia joissa esiintyy ulkomaisia taiteilijoita. Järjestöt ostavat nyt kaupungilta markkinoita edullisempaa ja järjestöjen tarpeita huomioivaa palvelua kulttuuri- ja taidetyöntekijöiden Helsingissä tapahtuvan työskentelyn aikaiseen majoittumiseen. 

Lautakunnan linjaus vaarantaa palvelujen saatavuuden, yöpymisten kohtuulliset hinnat ja avaa residenssitoiminnan bisnekselle.