Unohdetaan Guggenheim ja tehdään taiteilijoiden museo

Taiteilijoiden museo

Mitä jos Helsingin kaupunki tarjoaisi 20 vuoden sopimuksella (sama kuin Guggenheim lisenssi) maksuttoman tilan pääkaupunkiseudulla vaikuttaville taitelijoille 20 vuodeksi.

Korvaukseksi tilasta taiteilijat riippuen taiteestaan tarjoaisivat julkisesti esille teoksiaan työhuoneen ulkoseinässä. Tässä taiteilijoiden museossa olisi taitelijalle työ/varastotila ja taiteen katsojille koko ajan vaihtuvan taiteen näyttely työhuoneiden ulkoseinillä tai sisällä työhuoneissa jos joku tekisi läsnäolon taidetta.

Säätiö

Isompaa tilaa ja teemallisia yhteisnäyttelyitä varten valittaisi taiteilijoista koostuva "taiteilijoiden säätiö". Säätiön tarkoitus olisi kuratoida taiteilijoiden museossa mukana olevien taitelijoiden teoksista vuosittain teemallisia kokonaisuuksia.

Museopeda

Kouluille ja oppilaitoksille säätiö tarjoaisi työssäoppimisen jaksoja ihan samalla tavalla kun koulussa tutustutaan muihinkin ammatteihin. Tähän pedagogiseen osallistumiseen ei velvoitettaisi kaikkia taiteilijoiden museon taiteilijoita mutta ihan varmasti osa taiteilijoista haluaisi ja todella tarvitseekin assistentteja erilaisiin taiteellisiin projekteihin. Tähän yhteistyö oppilaitosten ja koulujen kanssa antaisi mahdollisuuden.

Näin meillä olisi toisenlainen taidemuseo, joka olisi kuin elävä organismi ja muuttaisi taiteilijoiden tahdosta muotoaan.

Taiteilijapalkkaa odotellessa saisi taiteilijoiden museossa pyytää palkkaa työstäänkin.

Guggenheim lopettaa taidehankinnat, taidemuseon ja pakottaa kuntalaiset maksamaan amerikkalaisen kulttuuribisneksen investoinnit Helsingissä

Guggenheim-ruokaprotesti-performanssi - kuva T. Koivisto



Performanssi ”Guggenheim on Helsingille yhtä tärkeä kuin Mac Donald´s suomalaiselle ruokakulttuurille”

Tänään kello 12.00 käsitetaiteilija JP Väisänen avaa Mannerheimintien (Forum – Mannerheimintie 16 – katutaso) Mac Donald´s ravintolan oven. Taiteilija ostaa hampurilaisen, ranskalaiset ja juoman. Sen jälkeen suoritetaan Guggenheim-poliittiset toimenpiteet;
1.)rinnastus-brändäys
2.) liputus ja
3.)mediatiedotus

Guggenheim lopettaa taidehankinnat, taidemuseon ja pakottaa kuntalaiset maksamaan amerikkalaisen kulttuuribisneksen investoinnit Helsingissä

Tänään olemme saaneet lukea selvityksen siitä miten kansainvälisen wow-kulttuuribisneksen rantautuminen olisi mahdollista Katajanokalle. Jo itse selvitys on kulttuuriskandaali. Selvitys on maksanut jo melkein puolet kaupungin kuvataiteen museotoiminnan vuosikuluista.

Kiireen demokratiaa
Kaupungin hallituksen on määrä iskeä nuijalla Guggenheim eteenpäin 30.1. Siihen mennessä voi keskustella ken ehtii. Helsinkiläinen poliittinen eliitti vasemmistoliiton kulttuuriministeri mukaan lukien tuntuu lehtitietojen mukaan komppaavan amerikkalaista kulttuuribisnestä.

Näin se sitten on suunniteltu. 12 000 neliön tilat taiteelle Katajanokalta. Ristihotelli eli Design hotelli hanke kaatui mutta nyt kun Guggenheimissa ei vain näytetä epämäärästä kuvataidetta vaan myös muotoilua ja arkkitehtuuria, josta Suomi on maailmalla kuuluista, eivät suomalaiset arkkitehdit asetu edelleen ristihotellin kanssa yhtä paljon tilaa vievää WOW-Guggenheimia vastaan. Lisäksi suomalaisia arkkitehteja Guggenheim miellyttää koska siitä seuraa arkkitehtikilpailu.
Pelkkä taide ei Guggenheimin tiloja täytä. Näyttelytilaa varataan vain 4000 -5000 neliötä. Guggenheimiin tulee siis paljon muutakin kaupallisesti kiinnostavaa.

Valtio mukaan rakennuskustannuksiin

Kaupunki maksaa Guggenheimin rakentamisen. Guggenheimin kokokustannukset lienevät jossain 300 miljoonan hujakoilla ja itse rakennuskustannukseksi on arvioitu 130–140 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa 10 tuhannen neliöhintaa. Guggenheimin kuvataiteen seinät ovat ökykalliit. Vertailuna esimerkiksi Musiikkitalon neliöhinta oli Guggenheimin suunnitelmiin nähden vain alle puolet 4,5 miljoonaa. Valtion olisi melkein pakko lähteä mukaan Helsingin kanssa jakamaan rakennuskustannuksia. Helsingin kaupungin nykyinen linja on, että mitään uusia investointeja ja laajennuksia ei tehdä mutta Guggenheimista tullee se bisnes-sääntö joka saa nyt vahvistaa poikkeuksen.

Kuolinisku omalle kuvataidetoiminnalle

Vaikka valtio osallistuisi Guggenheimin kustannuksiin ei Helsinki saisi kuitenkaan lisää valtionosuuksia kuntabudjettiin, jolloin joka tapauksessa Guggenheim tarkoittaa leikkausta kaikesta muusta ja se kaikki muu kulttuurissa tarkoittaa oman museon niin Meilahden kuin Tennispalatsin ja kaupungin omien taidekokoelmien lopettamista.

Aiesopimus

Guggenheimia hoitamaan perustetaan säätiö, jossa yhtenä merkittävänä osapuolena on luonnollisesti itse Solomon Guggenheimin säätiö. Toisena, suomalaisena osapuolena olisi tietenkin Helsingin kaupunki ja kolmantena varmaan Suomen valtio. Ehkä joku yksittäinen sponsoritaho voisi vaatia oikeutta tulla mukaan säätiöön.
Säätiö on vastuussa museon toiminnasta ja 20 vuoden jälkeen se siirtyisi kokonaan suomalaiselle osapuolelle ellei asiasta sovittaisi ja neuvoteltaisi uudestaan.

Yhteistyötä koulujen kanssa

Museoissa on maailmalla jo totuttu siihen että niihin liittyy olennaisena osana pedagogiikka ja yhteiskuntayhteydet – nämä argumentit eivät tuo Guggenheimin mukana Suomeen mitään radikaalia ja uutta. Musiikkitalossa tehdään yhteistyötä Sibelius Akatemian kanssa. Miksi Guggenheimissa ei tehdä yhteistyötä Kuvataideakatemian ja Taideteollisen korkeakoulun kanssa?

Lipputuloilla puolet budjettiin

Guggenheim-selvityksessä ollaan tosi optimistisia. Uuden museon pitää myydä 500 000 täysi hintaista lippua vuodessa. 60 000 ulkomaalaisia taideturistin pitää avata Guggenheim Helsingin ovet. Puolet käyttökustannuksista on katettava lipputuloilla. Suunnitelmat maksuttomista kansalaisten olohuonoista ja museoista saavat siirtyä historiaan.

Hyvästi kaupungin taidemuseo, Good Bye Tennispalatsi !

Miksi helsinkiläisen poliittinen eliitti antaa Guggenheim nielaista Meilahden ja Tennispalatsin. Kluuvin galleria säilynee jonkinlaisena jäänteenä. Miten G-bisnes edistää oman identiteettimme rakentamista ja mahdollistetaan paikallisten taiteilijoiden toimiminen kaupungissa? Guggenheimissa olisi kerran vuodessa näyttely jonka koordinoisi jokin ”suomalainen” taho. Radikaalia!

Helsinki ei osta enää taidetta

Tarkoittaako Guggenheim hyvästejä Helsingin kaupungin omalle taidekokoelmalle? Rakentamisen prosenttitaiderahat toivottavasti säilyvät. Vanha taidekokoelma varmaan siirtyy Kaupungin museon hoidettavaksi. Guggenheim haastaa ajatuksen siitä, että kokisimme tarpeelliseksi tallentaa arvokasta kulttuuriamme ostamalla taideteoksia kuntalaisten yhteiseen omistukseen. Guggenheimille ei ole asetettu tehtävää kerätä taidekokoelmaa. Se vain esittelee arkkitehtuuria, teollista muotoilua ja taidetta

Arki Guggenheimissa

Uuden museon käyttötalous liikkuu 15 miljoonassa. Puolet tulee lipputuloista ja loput 8 miljoonaa kaupungilta. Kaupungin nykyinen arki liikkuu 4,3 miljoonassa ja siihen pitää vuosittain kiitos Guggenheimin löytyä nyt sitten puolet lisää. Yhtäkkiä Helsinki tuplaa nämä kulttuurin budjetit.

Kilpailu sponsorirahasta

Guggenheim lisenssi maksaa 30 miljoonaa dollaria. Helsingin kaupunki ei aio osallistu lisenssi miljoonien maksuun mutta jäsenenä Guggenheimin uudessa säätiössä sponsorirahan saamisesta tulee sen ykköstehtävä. On jännää nähdä miten kulttuurisponsorien rahat nyt jaetaan kun kentälle astuu uusi ja uljas iso G. Nähtäväksi jää miten kulttuurisponssin rahat riittävät ja innostuuko yksityinen sektori samalla tavalla kuin kaupungin poliittinen eliitti tuplaamaan kulttuurirahaa tällä kohtaa. Miten käy muiden kulttuurin laitosten jotka on bisnespolitiikan innostamana opetettu rakentamaan budjettinsa perustumaan sponsorirahaan

Guggenheim - räikeää ja hävytöntä!

Guggenheim - räikeää ja hävytöntä!

Nykytaiteen museon Guggenheim-Helsingin tulevaisuudesta tiedotetaan julkisuuteen tiistaina 10.1. kello 10.00 Finlandia-talossa. Samaan aikaan käsitetaiteilija JP Väisänen ja mahdollisesti joukko muita taiteilijoita syö Mac Donald’sissa, protestoi ja kysyy miksi kansainvälinen taidebisnes ei itse rahoita oman ketjunsa laajentumista.

Näyttää siltä, että melkein kaikki Helsingin poliittiset valtuustoryhmät ovat hyväksymässä ajatuksen Guggenheimista, jota rahoitettaisiin kaupungin verorahoilla. Helsingissä ei pidä hyväksyä kansainvälisen taidebisneksen rahoittamista oman kulttuurin kustannuksella.

Suomalaisesta kulttuurista ja taiteesta ei tarvitse tehdä kuohittua, itsestään selvää, helppoa ja halpaa. Helsinkiä ei tarvitse myydä maailmalle kansainvälisesti tunnetussa ja kalliissa paketissa.

Kulttuurille ja taiteen rahoitukselle voimakas kyllä – bisnekselle ja brändäykselle selkeä ei!

Guggenheimin rahoittaminen kuntalaisten verorahoilla nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa olisi räikeää irvistelyä demokratialle ja hävytöntä pyllistelyä ihmisten hyvinvoinnille. Helsingissä Guggenheimista vouhottava poliittinen eliitti haluaa samaan aikaan leikata yhteiskunnan eri toimista, niin kulttuurista kuin peruspalveluista.

Helsingin Guggenheim-kuntapolitiikka on vanhanaikaista, laiskaa ja huonoa kulttuuripolitiikkaa. Taide näille päättäjille tarkoittaa tuttua, turvallista ja kaupallista maasta toiseen matkaavaa karavaanitaidetta.

Armani ja BMW ovat jo hakeneet Guggenheimin brändiltä vauhtia taloudelliselle kasvulleen ja imagolleen. Guggenheimissa ristiriitataiteet saavat varmasti odottaa omaa sponsoriaan. Toisiko Helsinki-Guggenheim Suomeen merkittävästi lisää turisteja? Ajatus turismin edistämisestä laittamalla paikalliset kulttuurin ja taiteen munarahat yhteen ja samaan ylikansalliseen koriin tuntuu harkitsemattomalta ja kertoo päättäjien heikosta sivistyksestä ja huonosta itsetunnosta.

Protesti

Guggenheim suomalaiselle taiteelle on yhtä tärkeä kuin Mac Donald’s suomalaiselle ruokakulttuurille. Kehotan kaikkia osallistumaan kyseenalaiselle ja monelle varmaan vastenmieliselle Guggenheim-lounaalle Mannerheimintien Mac Donald’s ravintolassa tiistaina 10.1.2012 kello 12.00.

Mac Donald’sissa tapahtuva Guggenheim ruokaprotesti on sukua protesteille, joissa sanoudutaan irti esimerkiksi sodan julmuuksista. Helsingin Guggenheimissakin on kysymys eräänlaisesta valloituksesta, jossa ylikansallinen taidebisnes pyrkii alistamaan ajatuksen toisenlaisesta.
Performanssiprotestissa Guggenheim ruumiillistuu Coca Colaan, hampurilaiseen ja ranskalaisiin. Lopuksi seuraa ennalta arvattava mutta huippuunsa viety liikesarja. Tarjotin palautetaan paikalleen. Kallista roskaruokaa peittänyt käärepaperi puristetaan nyrkillä ruttuun ja heitetään roskakoriin.

Helsinkiin, ei ainakaan minun nimissäni rakenneta kansainvälisen kulttuurin suurpääomalle yhtään uutta liikekeskusta.

Kurjistamista ja Leikkauspolitiikkaa vastaan

Suomen kommunistinen puolue on merkitty uudelleen puoluerekisteriin.
Nyt Suomessa on puoluerekisterissä selkeä vasemmistolainen vaihtoehto EU:n ja hallituksen toteuttamalle kurjistamiselle ja rahaeliitin eurokomennolle.


Kun katsotaan nykyiseen poliittiseen horisonttiin niin on selvää, että SKP tarvitaan tuomaan politiikkaan vasemmistolainen oppositio ja vaihtoehto eriarvoisuutta lisäävälle hallituspolitiikalle. Me uudelleen rekisteröidyt kommunistit haluamme toimia yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka eivät aio alistua nykyiseen sietämättömään tilanteeseen, rahavaltaan ja pankkipelureiden laskujen maksattamiseen työntekijöiden ja vähävaraisten kustannuksella.

Viidakon lakeja vastaan osallistuvan demokratian puolesta

Ensi vuoden SKP aloittaa kokoamalla katu- ja torikyselyllä ihmisten ehdotuksia siitä, mitä kunnissa ja Suomessa pitäisi muuttaa. SKP:n johtotähtenä on politiikka, jota tehdään vuorovaikutussuhteessa demokraattisten ja edistyksellisten tahojen kanssa - ei yksin, ei ylhäältä eikä nykyhallituksen kaltaisella demokratia-ajatuksella, jossa viidakon tapaan vahemmat alkavat päättää pienempien ja heikoimpien puolesta. Kokoomus, kriisi ja vakuusrahastokeskustelu on tämän selvästi osoittanut.

Eurooppaa ja monia muita maita heiluttelevat finanssikriisit osoittavat, miten tuhoisa järjestelmä kapitalismi on. Siksi tarvitaan puolue, joka vastustaa kapitalismia ja pyrkii oikeudenmukaisempaan järjestelmään, nykyaikaiseen sosialismiin.

Kansainvälinen taistelu

SKP tuo suomalaiseen politiikkaan myös yhteyden kansainvälisen työväenliikkeen taisteluun ihmisten vapauttamiseksi riistosta, pääoman vallasta sekä sotien, nälän ja ympäristökatastrofien uhkista.

Missä sotisit miljoonalla ja minkälaisia olisivat ne sankarit joille sinä järjestäisit juhlat?

kuva kansainvälisen rauhanliikkeen Afganistanin sodan vastaisesta mielenosoituksesta Bonnissa joulukuussa 2011 - banderollissa sanotaan "Ahneus johtaa sotaan" "Sota ei ole ratkaisu"


Sotaan miljoona puntaa päivässä

Puheet taantumasta ja lamasta eivät kosketa sotatoimia. Päinvastoin. Taantumalla on se maalimaanrauhaa heiluttava ominaisuus, että sotatoimilla ja uusilla asekaupoilla vaan kiihdytetään yhteiskunnallisia prosesseja jotka demokratian takia olisivat taloudelle liian hitaita.

Ihmisten yli kävely on sotaa

Suomen hallituksen leikkauspolitiikka on linjassa markkinatalouden vakuuden mekanismien kanssa. Tässä linjassa on mukana myös markkinatalouteen sopeutunut suomalainen vasemmisto. Uutta tilanteessa on kuitenkin nyt se, että poliittinen eliitti on parhaillaan luovuttamassa valtiollista budjettipäätäntävaltaa globaalille eurobisnekselle oikein niin, että se kirjataan kirjoihin ja kansiin. Aina silloin kun ihmisten ja kansalaisten perusoikeuksien yli kävellään on kysymys alistamisesta ja sodasta.

Niinpä muuten budjettikurista puhuvat ja leikkauslistoja kansalaisille esittelevät sotapoliitikot löytävät vaikka miljoonan päivässä (tai enemmänkin)sotaan jos on tarvetta. Sodan tarve on aina poliittista. Mitä sinä tekisit miljoonalla punnalla, dollarilla tai vaikka eurolla päivässä? Missä sinä aloittaisit sodan? Voisiko politiikalla ja rahalla tehdä jotain ihan muuta?

Säästöä sodassa

Britannian puolustusministeri Philip Hammond todistaa, että Britannia käytti seitsemän kuukautta kestäneessä Libyan sodassa 333 miljoonaa puntaa. Miljoona puntaa päivässä!

”Libyan sodassa käytettiin melkein kolmannes vähemmän rahaa kuin mitä parlamentti oli sallinut. Kokonaisuudessa menestyksellinen ulostulo” hehkuttaa Hammond

Sotaa juhlittiin näyttävästi

Kandan puolustusministerin avustaja Jay Paxton kertoo, että Kandassa juhlittiin Libyan sodassa palanneita kansallissankareita näyttävästi 850,000 Kandana dollarilla. Juhlissa esille marssitettiin 1 500 taistelu osastoa ja ilmavoimat olivat mukana esityksessä-

”Sotasankarien juhla oli arvokas mahdollisuus sitoa sotasankarit kanadalaisten tietoisuuteen ja kertoa tapahtumasta, jossa kanadalaiset miehet ja naiset auttoivat brutaalin hallinnon syrjäyttämisessä” puolusti Paxton.

Kriittiset kanadalaiset äänet kysyivät miksi vastaavaa juhlaa ei ole järjestetty yhdellekään Afganistanista palanneelle combat-taisteluryhmälle. Tähän Kandan puolusutusministeri MacKay on vastannut ilmoituksella, jossa todetaan Kanda on siirtänyt niitä juhlia vuoteen 2014.

Suomen asehankinnat kasvavat 1,5 miljardiin

Suomessa puolustusvoimien osalta menojen karsiminen näkyy lähinnä henkilöstön vähentämisenä.

Leikkauslistoja sinne tänne syytävä hallitus aikoo kutenkin käyttää ensi vuonna armeijan materiaalihankintoihin noin 700 miljoonaa. Hankintoja vähennetään eräiltä osin 43 miljoonaa, mutta kriisihallinnan materiaalihankinnat kasvavat lähes 10 miljoonaa.

Uusia tilausvaltuuksia asehankinnoista esitetään lähivuosille 210 miljoonaa ja Hawk-hävittäjien varustamiseen noin 8 miljoonaa. Yhteensä tilausvaltuudet nousevat tämän mukaan yli 1,5 miljardiin euroon. Ei siis lama tunnu missään kun maata ajetaan Nato-varustetasolle.

Asevarustelun jatkaminen liittyy budjettiesitykseen kirjattuun Nato-kumppanuuteen ja EU:n sotilaalliseen yhteistyöhön.

Jossittelusta kiihtyvään asevarusteluun

Yhdysvallat ja Venäjä ovat vuoronperään heittäneet ilmaan milloin Start, milloin TAE- tavanomaisten aseiden sopimuksista irtautumista. Jos supervallat luopuisivat aseiden kehittelyä ja määrää rajoittavista sopimuksista aukeaisi silloin myös ovet aseteollisuudelle. Haetaanko ydinaseista ja kauko-ohjattavista lennokeista veturia nykyiseen markkinatalouden taantumaan?



(Lähde: TV News 12.12.2011, Suomen hallituksen budjettiesitys 2012, Blomberg News 8.12.2011)

Hyväksyykö Suomi sodan politiikan keinona ja muita rauhankonferenssin jälkeisiä kysymyksiä

Voiko sota olla muutakin kuin pelkkä pyssyllä tappamista, aseellista toimintaa, kurjistamista, hiljentämistä ja poliittista näköalattomuutta?

Kuvassa vasemmalla kansainvälisen rauhanliikkeen kokoukusessa 2.-4.12.2011 Saksassa JP Väisänen ja Malalaia Joya

Silloin kun aseet puhuvat

Se tapahtuu nyt Afganistanissa, Somaliassa, Syyriassa ja muualla maissa joiden politiikka ei saa kansainvälistä uutisaikaa tai joiden maaperässä ei ole öljyä ja kiinnostavia mineraaleja.

Onko Irakissa jo rauha? Elämme maailmassa, jossa rauha ei kiinnosta. On vaan tulitaukoja, aselepoja, no fly -alueita ja sodan eri asteista. Mitä rauhasta on oikein tullut?

Terrorismin vastaisessa sodassa olemme tulleet siihen pisteeseen, jossa Bin Laden ei enää persoonana oikeuta iskemään - minne nyt sitten olisi taas tarvetta iskeä.

Sota muuttaa muotoaan, eikä tässä muodonmuutoksessa tarvita rauhaa.

Puhe rauhasta tuntuu rikokselta. Saksalaiset poliisit olivat vallanneet viime viikonloppuna Bonnin. Meitä mielenosoittajia Bonnissa oli 4500. Poliisit kävelivät jalkakäytävällä koko matkan kulkueen molemmin puolin.

Hinter Krieg und Kriese steht das Kapital - der Kampf um Befreiung ist international!

Suurpääoma syyllinen Sotaan ja kriisiin – Vapautus vain kansainvälisen taistelun kautta

Kriisissä bisnes tarvitsee jotain ”kättäpidempää” Maailmankaupan ja markkinoiden laajentuminen on aina kutsunut sotavoimat koolle – Sotilasliitto Natolla on hyvä markkinavoimien tuki ja valmis sota-agenda. Näin myös tänä päivänä.

Propagandaa

Yhdysvalloilla on maailman mahtavin mediasumutus ja propaganda koneisto. Afganistanin sotaa väitetään humanitääriseksi operaatioksi. Kuolleiden ja haavoittuneiden tilastot kertovat toista. Afganistanilaiset kansalaisjärjestöt kuten RAWA – vallankumouksellinen Afganistanilaisten naisten yhdistys on erimieltä.

Afganistanin rohkein nainen (BBC) kirjailija, kansanedustaja Malalai Joya sanoi Bonnin kokouksessa, että Natojoukot ja Yhdysvallat ovat iskeneet kovimmin siviileihin, naisiin ja lapsiin.

Malalai sanoi suoraa ja selkeästi, että Naton puheet rauhasta ovat petosta ja valhetta ja että nyt Petersbergissä suunnitellaan vain valloituksen jatkamista.


Kriisi, Kurjistaminen ja leikkauspolitiikka on hyvinvoinnin uusjakoa ja sotaa

Meillä suunnitellaan Punavuoren terveyskeskuksen lakkauttamista, Käpylän postin lopettamista, Kemi-Tornion AMK:n opiskelupaikkoja lopettamista. Kuntasektorin alasajoa.

Lakkauttamista, leikkausta, lopettamista, supistusta, vähennystä, ulosmittausta ja karsintaa. Siitä on suomalainen vasemmistolainen politiikka tehty!

Ihmisten hiljentäminen on sortamista ja sotaa

Poliittinen eliitti ajaa kuntien pakkoliitoksia koko maassa. Pääkaupunkiseudulle se haluaa Metropolin.

Jos demokratiaryhmä Helsingissä erinomaisine aloitteineen ei saa todellista päätäntävaltaa eli jos osallistuvan budjetoinnista ja alueellisesta lähidemokratiasta luovutaan on hanke pelkkä demokratian irvikuva.

Poliittinen näköalattomuus on alistamista ja sotaa

Maanantaiklubin keskustelun otsikko on kysymys - Hyväksyykö Suomi sodan politiikan keinona?

Kansainvälisen rauhanliikkeen panderolli ”Der Krieg beginnt hier” - ”Sota syntyy täällä” vastaa mielestäni hyvin tähän kysymykseen.

Sota alkaa eri puolella tapahtuvasta ahneudesta ja vääryydestä koko ajan. Sota on siellä missä ihmisten yli kävellään.

Tänään Afganistanin sodan jatkosta sovitaan Saksassa.

Demokratiaa, naistenoikeuksia ja kokonaisen kansan itsemääräämisoikeutta vaativat aktivisti ovat oikeassa hengenvaarassa, heitetty ulos parlamentista ja tai eivät ole mukana kutsuttuina tässä heidän omassa itsenäisyysprosessissa.

Suomi tukee taloudellisesti Afganistanin sotaa maksamalla sinne ISAF joukkoja.

Kun Suomi haluaa tiiviimpää yhteistyötä sotilasliitto Naton kanssa, hyväksyy virallinen Suomi samalla sodan politiikan keinona.





Jotta tiivis yhteistyö ja osallistuminen valloitussotiin sotilasliiton kanssa ei kuulostaisi barbarialta, sovittiin viime Naton huippukokouksessa Lissabonissa, että tätä kutsutaan rauhankumppanuudeksi.

He puhuvat rauhasta ja käyvät sotaa

3.- 5. Joulukuuta Saksan Bonnissa on Afganistanin sotaan liittyen kokous.
Vuonna 2001 YK:n suojissa alkoi epäsäännöllisten tapaamisten Petersberg-prosessi. Prosessin kanssa tasatahtia alkoi myös Afganistanin pommittaminen. Kansainvälisiä kokouksia on pidetty kymmenen vuoden aikana useita ja niiden päämääränä on ollut linjata toimia Afganistanissa maan demokratisoimiseksi ja talibanien vallasta vapauttaminen. Merkittävää on tässä prosessissa se, että YK on lähtenyt mukaan Yhdysvaltojen ja sotilasliitto Naton valloitussotaan.

Petersberg ykkönen

Petersberg ykkösen jälkeen kymmenen vuotta sitten Yhdysvallat, Nato ja sen rauhankumppanit määrittelivät Afganistanin intervention kansainväliseksi vastuun kantamiseksi Afganistanin jälleenrakentamisesta. Saksa otti vastuulleen Afganistanin poliisivoimien kehittämisen, Yhdysvallat armeijan kouluttamisen, Italia oikeuslaitoksen rakentamisen, Iso Britannia huumeiden vastaisen työn ja Japani otti itselleen työksi maan aseistariisunnan. Afganistanin humanitääristä työtä on tehty yhteistyössä YK:n Afganistanin tukihankkeen UNAMA:n (United Nations Assistance Mission in Afghanistan) kanssa ja Afganistanin pommittaminen jatkuu tänäänkin.

Omien etujen ulkovallat

Kansainvälisissä papereissa ja valtamedioissa Petersbergin prosessi on merkinnyt Taleban-hallinnon lakkauttamista ja Afganistanin eri väestöryhmä edustavan väliaikaisen hallituksen muodostamista. Samoissa median kuvissa ja kuolleiden tilastoissa on ollut pakko katsoa totuutta silmiin ja nähdä kasvanut määrä kuolleita siviilejä ja sinkkiarkut ovat saapuneet Suomeenkin. YK:n, Yhdysvaltojen, Naton ja sen rauhankumppanien sopimus on merkinnyt käytännössä kymmentä sodan ja väkivallan vuotta Afganistanin ennestään sietämättömässä tilanteessa. Kymmenen vuotta on jo osoittanut että Afganistaniin humanitäärisen operaation nimissä lähteneet ulkovallat ovat joko totaalisesti epäonnistuneet operaatiossaan ellei sen tarkoitus ollutkin vain parantaa ja vahvistaa ulkovaltojen valtapoliittista asemaa Afganistanissa.
Ensimmäisessä Afganistan kokouksessa oli ulkovaltojen joukkojen lisäksi mukana neljä erilaista afgaanipuoluetta. Suomen valtiollisissa vuosikatsauksissakin on todettu, että monet ulkovallat seuraavat Petersberg-prosessia tiiviisti omia etujaan ajaen.

Suomi Afganistanissa

Suomi on osallistunut jälleenrakennusta suunnitelleisiin Afganistan konferensseihin ainakin Washingtonissa, Islamabadissa ja Brysselissä. Suomen avun kohteet ovat kymmenen vuoden aikana muuttuneet ja kohdistuneet naisten aseman parantamisesta miinanraivaukseen ja viimeisimpänä armeijan ja poliisivoimien kehittämiseen.
Suomi on mukana Afganistanin sodassa 195 sotilaan voimalla ISAF-joukoissa ja Pohjois-Afganistanissa kansallisarmeijan koulutustehtävissä.

Ruotsi vetää pois joukkoja

Ruotsi on juuri tehnyt päätöksen vetää 180 sotilasta eli kolmas osaan joukoistaan pois Afganistanista. Suomi päättää omasta Afganistan joukkojen koosta joulukuussa. Hallitus on suunnitellut suomalaisten joukkojen painopisteen siirtämistä enemmän kehitysyhteistyöhön ja siviilikriisin hallintaan. Ulkoministeri Tuomiojalla voi olla kuinka kauniit ajatukset tahansa kehitysyhteistyöstä mutta kymmenvuotinen Afganistan historia on osoittanut, että silmän lumeeksi suomalaisille rauhan- ja ihmisoikeusaktivisteille suunnitellut naisten ja tyttöjen tasa-arvon projektit tai nyt kehitysyhteistyön kohteet ovat loppupelissä vain kaunista käärepaperia veriselle taistelulle ulkovaltojen oikeudesta jakaa Afganistanin rikkauksia ja saada pysyvämpää jalansijaa jolla puolestaan on geopoliittista merkitystä lähialueiden valtasuhteille.

Sota nopeuttaa ulkovaltojen demokratiaa

Olisi ollut erinomainen esimerkki ulkovaltojen työn onnistumisesta ja todellisesta demokratiasta jos ulkovallat olisivat saaneet kokoon sellaisen väliaikaishallituksen Afganistaniin, joka olisi viimeistään nyt tai yhdeksän vuotta sitten esittänyt ulkovaltoja poistumaan Afganistanista. ’
Afganistanin viranomaiset ovat kuitenkin esittäneet Yhdysvalloille Yhdysvaltojen toiveesta että, se ei vetäisi joukkoja pois Afganistanista. Ulkovaltojen on helpompi jakaa Afganistanin maaperän rikkauksia. Sota ja poikkeustila nopeuttavat kaikenlaisten omistusoikeuksien ja hyötysuhteiden jakamista jotka rauhan ja demokratian vallitessa veisivät bisneksen näkökulmasta aivan liian kauan aikaa.

Virallinen asema miehittäjille

ISAF-Operaation tavoitteeksi sanotaan turvallisuusvastuun asteittaista siirtoa paikallisille viranomaisille vuoden 2014 loppuun mennessä. Kataisen hallituksen linjauksen mukaan kansainvälisiä joukkoja mahdollisesti kuitenkin tarvitaan Afganistanissa tämän jälkeenkin, erityisesti koulutustehtävissä. Afganistanin viranomaiset toivoisivat ulkomaisille joukoille virallisempaa ja pysyvämpää muodollista asemaa. Tämä ei ole mitenkään kummallista koska ulkomaiden omat intressit Afganistanin suhteen ovat olleet koko ajan läsnä.

Rauhanliikkeen Petersberg

Kansainvälinen rauhanliike järjestää Afganistan kokouksen aikana Bonnissa mielenosoituksen jonka otsikoksi on kuvaavasti valittu lause ” Puhuvat rauhasta vaikka rakentavat sotaa”. Saksaan Petersberg kakkoseen odotetaan saapuvaksi 90 erilaista delegaatiota ja noin tuhat osallistujaa. Kokous pyrkii varmasti tiukentamaan Afganistanissa taistelevien sotilaiden määrää. Saksassa ja muuallakin rauhanliike ja tietoiset kansalaiset ovat esittäneet entistä kriittisempiä kantoja siihen miten omia poliittisia päämääriä on edistetty kyseenalaisesti selvillä sotatoimilla.

EU puolustuksen Petersberg

Eurooppalaisessa turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa puhuttaessa Petersbergin tehtävillä tarkoitetaan humanitaarisia toimia ja väestön evakuointia, konfliktinesto- ja rauhanturvaamistehtäviä, taistelutehtäviä kriisinhallinnassa, mukaan luettuina rauhanpalauttamistoimet, yhteisiä toimia aseidenriisunnan alalla, neuvontaa ja tukea sotilasasioissa sekä konfliktin jälkeisessä vakauttamisessa. Petersbergin tehtävät ovat myös konkreettinen askel kohti EU:n yhteisen puolustuksen synnyttämistä.

Nostalginen sukupuolisuuden tähti Helsingissä

Sinisilmäsoulin androgyyni Boy George nousi tähtiin 80-luvulla. Näytttelijä ja tv-persoonallisuus Joan Rivers sanoi, että Englanti ei tarvinnutkaan enää mitään muuta lisää kuin yhden huonosti pukeutuvan ”queen:in. Eikö Boy Georgesta sitten ollutkaan muuhun?

Boy George esiintyi eilen Helsingissä. Meidän kulmilla ei juuri enää androgyniaa kummastella.

Suomen Perustuslaki ei kuitenkaan huomio tarpeeksi sukupuolen käsitettä. Miksi meidän perustuslaki ei kata sukupuolen moninaisuutta? Pitääkö Boy George pyytää seruaavaan lain käsittelyyn alustamaan vaikka legenraarisella biisillään ”Do You really want to hurt me”?

Seksuaalinen suuntautuminen tulee lisätä perustuslain yhdenvertaisuuspykälään sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan ja vammaisuuden rinnalle.

Yhdenvertaisuuslaista esitys tällä vaalikaudella

Tuntuu siltä, että yhdenvertaisuuslain muuttaminen etenee tarkoituksenmukaisen hitaasti. Koko hanketta valmisteltiin ensi vaiheessa oikeusministeriön 25.1.2007 asettamassa yhdenvertaisuustoimikunnassa sekä sitä avustaneissa jaostoissa. Toimikunta sai sitten työnsä valmiiksi joulukuussa 2009. Uudistuksen valmistelun sanotaan jatkuvan oikeusministeriössä.

Vähemmistöjen oikeuksia on parannettava ja perustuslakia on syyä uudistaa, jotta se täyttäisi nykyistä paremmin perustuslain 6 §:n sisältämän yhdenmukaisen ja laaja-alaisen syrjintäkiellon asettamat vaatimukset.

Kataisen hallituksen ohjelman 22.6.2011 mukaan hallitus valmistelee yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen kanssa eduskunnalle annettavaksi ehdotuksen uudeksi yhdenvertaisuuslainsäädännöksi.

Seta on tehnyt ansiokkaan lausunnon (http://www.seta.fi/index.php?k=17368) yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista koskevan toimikunnan mietinnöstä.

Hallituksen ohjelman mukaan työ- ja elinkeinoministeriö selvittelee ja valmistelee yhdenvertaisuutta ja työelämän sääntelyä koskevat muutokset.Hallituksen esitys on luvattu antaa menossa olevalla vaalikaudella 2011-2014.

Taidetta ja politiikkaa

Boy Gergen kaltaisella homoikonillakin on oma tärkeä merkitys vähemmistöjen oikeuksien esille nostamisessa. Uusromanttisen musiikkisuunnan autenttinen ääni BG on puhunut myös kolmannen maailman puolesta ja osallistunut useasti erilaisiin hyväntekeväisyys tapahtumiin ja konsertteihin. Minä näen tähdessä myös poliittisen vaikuttajan ja uskon perinteisen politiikan tekemisen lisäksi myös taiteen vaikuttavaan voimaan.

SKP palaa puoluerekisteriin

Suomen kommunistinen puolue jätti tänään oikeusministeriölle yli 5000 kannattajakorttia ja hakemuksen SKP:n merkitsemiseksi uudelleen puoluerekisteriin.

Lain mukaan puolueen piti kerätä kannattajakortit, koska se ei saanut kaksissa edellisissä vaaleissa edustusta eduskuntaan.

Yhteistyö avaa tietä nykyaikaiselle sosialismille

Kortteja kerätessä on tullut todettua allekirjoittajien kanssa, että SKP tarvitaan tuomaan politiikkaan vasemmistolainen oppositio ja vaihtoehto eriarvoisuutta lisäävälle hallituspolitiikalle.

Nykymenoon tyytymättämät ovat oikeassa ja me SKP:n aktiivit haluamme toimia yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka eivät aio alistua nykyiseen sietämättömään tilanteeseen, rahavaltaan ja pankkipelureiden laskujen maksattamiseen työntekijöiden ja vähävaraisten kustannuksella.

Eurooppaa ja monia muita maita heiluttelevat finanssikriisit osoittavat, miten tuhoisa järjestelmä kapitalismi on. Siksi tarvitaan puoluetta, joka vastustaa kapitalismia ja pyrkii oikeudenmukaisempaan järjestelmään, nykyaikaiseen sosialismiin.

SKP tuo suomalaiseen politiikkaan myös yhteyden kansainvälisen työväenliikkeen taisteluun ihmisten vapauttamiseksi riistosta, pääoman vallasta sekä sotien, nälän ja ympäristökatastrofien uhkista.



Torilla tavataan

Kannattajakortit vastaanottanut oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen lupasi, että hakemus puoluerekisteriin merkitsemisestä käsitellään nopeasti.

Suomen kommunistinen puolue kiittää kannattajiaan ja tarjoaa muun muassa Helsingissä Hakaniemen torilla perjantaina kello 12 kahvit. Myös muualla maassa SKP on tavattavissa viikonloppuna useilla toreilla ja kävelykaduilla.

Toritapaamisissa ovat esillä muun muassa vaatimukset palkkojen ja perusturvan parantamisesta, kuntien lähipalvelujen turvaamisesta, asumiskustannusten nousun pysäyttämisestä, uusiutuvasta energiasta vaihtoehtona ydinvoimalle sekä suurituloisten ja suuryhtiöiden verotuksen kiristämisestä.

SKP vaatii suomalaisjoukkojen vetämistä pois Afganistanista ja sanoo ei Natolle ja rasismille.
Kommunistit haluavat kehittää osallistuvaa demokratiaa ja ulottaa sen myös talouden alalle.

Johan on Guggenheim-markkinat!

Guggenheim on Yhdysvalloista johdettu taidemuseoketju.

Nyt se laajentaa markkinoitaan ja etsii paikkaansa Suomessa. Helsingin poliittinen eliitti haluaa sen keskustaan. Säätiöllä on käsissään globaalisti toimivat kansainväliset kulttuuritapahtumien tuottamisen ja museoiden verkostot. Guggenheim toimii taidemuseobisneksessä New Yorkissa, Venetsiassa, Bilbaossa, Berliinissä ja Abu Dhabissa.

Guggenheim on bisnes.

Helsingin kaupunki on valtaosalle meistä ensisijaisesti kuitenkin koti. Kodin rahoilla ei tulisi tehdä bisnestä. Samaan aikaan kun kaupungin poliittinen eliitti kiemurtelee ja vääristelee totuutta siitä, ettei kaupungilla ole varaa oma sivistys, koulutus ja kulttuuritoimeen se lyö 2 miljoonaa euroa ulkomaisen bisneksen markkinaselvityksen.

Guggenheimin globaalin yritysrakenteen kautta sillä on erinomaiset mahdollisuudet hyötyä taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneesta yleisöstä, globaalia näkyvyyttä tavoittelevista brändeistä ja kaupungeista kuten Helsinki jolle kulttuuri tuntuu olevan pelkkää tuotteistamista ja imagon rakentamista.

On väärin, että Guggenheimin bisnes syö paikallisen kulttuuribudjetin, lopettaa kaupungin kulttuuripalveluja ja perustelee oikeutustaan olemassa ololleen sillä, että se tuo kaupungille kansainvälistä näkyvyyttä.

Kenen kulttuuria?

Helsingin Guggenheim keskustelussa brändäys, bisnes ja kulttuurin todellinen tarve menevät iloisesti sekaisin. Minä toivotan Guggenheimin mennen tullen tervetulleeksi Helsinkiin ihan yhtä paljon kuin minkä tahansa kansainvälisen ruokaketjunkin. Minä toivotan tervetulleeksi myös todellisen keskustelun siitä mitä kulttuuri on.

Guggenheim-säätiö on itse asettanut päämääräkseen edistää taiteen ymmärtämistä ja arvostusta. Tavoitettaan varten Solomon R. Guggenheimin säätiö järjestää korkealaatuisia näyttelyitä, koulutus- ja tutkimusohjelmia, harjoittaa julkiasutoimintaa. Taiteen lisäksi museoissa ovat esiintyneet myös sen bisnespartnerit kuten BMW moottoripyörillään ja Giorgio Armani miesten puvuillaan.

Kulttuurin laajempi käsite

Kulttuuri on paljon laajempi asia kuin vain taideteosten esittäminen tiukasti rajatulle yleisölle. Olisi loogista, että kulttuuribudjetitkin laajentuisivat ja voimistuisivat. Kulttuuriministeri Arhinmäki on kuitenkin ottanut tehtäväkseen supistaa ja leikata kulttuuribudjettia hyväksymällä Kokoomuksen linjaukset hallituksessa.

Helsingin kaupunki on samoilla sietämättömillä linjoilla leikkaamassa kulttuurista vaikka kaupungilla on enemmän rahaa saatavina ja erilaisilla tileillä viime vuosien ylijääminä kuin mitä meillä on edes velkaa.

Tänä päivänä kulttuuribudjettien pitäisi myös avautua taideteosten esittämisen lisäksi erilaisille yhteiskunnallisille liikkeille, vähemmistöryhmille ja asuinalueille. Meillä kaikilla tulisi olla oikeus omaan kulttuuriin ja omaan jäljen jättämiseen.

Lisää rahaa kulttuurille

Tämä tarkoittaa suoraa vaatimusta kulttuuribudjettien lihottamisesta. Silloin kun kaupungilla on rahaa niin kuin tänään päivänä Helsingillä on, ei vaatimus sivistyksen, koulutuksen ja kulttuurin lisärahoituksesta ole epärealistinen. Rahan lisäksi tämä tarkoittaa vaatimusta osallistuvan demokratian saattamista helsinkiläiseen toimintakulttuuriin ja viime kädessä kaupunkilaisten mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihin.

Oma kulttuuri tarkoittaa omia lehtiä, omia tiloja, omia tilaisuuksia, omaa näkymistä ja omaa ääntä ja valtaa määrittää omaa paikkaa kaupungissa ja yhteiskunnassa. Nyt tätä valtaa käyttää yksityinen sektori, kaupalliset hankkeet ja poliittisen eliitin brändäyshankkeet.

Vähemmistöjen oikeus omaan kulttuuriin ja Guggenheimin oikeus globaaliin bisnekseen ei saisi sivistysvaltiossa ja oikein rakennetussa kulttuuribudjetoinnissa olla toisilleen alisteisia. Helsingissä kuitenkin Guggenheim aikoo syödä koko keskustelun osallistavasta kulttuuribudjetoinnista ennen kuin sellaisia kunnolla ehditään edes aloittaa.

Vaatimus sivistyksen, koulutuksen ja kulttuurin rahoituksen korottamisesta on mahdollista Helsingin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

Kaupungilla on ”viivan” alle jäänyttä rahaa, pankkitalletuksia ja saatavia enemmän kuin velkaa ja lainaa. Ei ole mitään syytä ajaa alas tai sulauttaa Guggenheim-ketjuun kaupungin omaa taidemuseota. Kokoomuksen ajaman Lasipalatsin ja Tennispalatsin kulttuuritilojen myymisen sijasta pitää kehittää niistä osallistuvan kulttuurin eläviä keskuksia.

Parin miljoonan sijoittaminen jo Guggenheimin-selvitykseen on yksi osoitus siitä, että rahaa kyllä on, jos sitä halutaan ohjata kulttuuriin.

Helsingissä Guggenheim syö keskustelua laajemmasta kulttuurin käsitteestä ja poliittinen eliitti toivoo sen syrjäyttävän osallistavan kulttuuribudjetoinnin aloitteet.

Suomalaisten, arkkitehtien ja pingviinien Guggenheim

Suomalaisille Guggenheim on tuttu New Yorkissa kävijöille spiraalimaisesta arkkitehti Frank Lloyd Wrightin museorakennuksesta, joka on kuin Avaruus asema Alfan tukikohta tai ylellisen design-parkkitalo.

Museo on vammaisystävällinen koska siellä ei ole ollenkaan rappusia vaan hiljalleen yläkerroksiin johtava luiska. Guggenheimin kriitikot yleensä sanovat että se sijoittaa enemmän museon ulkokuoriin kuin sisältöön.

Museo vilahtaa tuon tuostakin elokuvissa tai matkailuohjelmissa. Viimeksi näyttelijä Jim Carrey liukui pingviinien kanssa museon luiskaa alas elokuvassa Herra Popper ja pingviinit.

Guggenheim-säätiön johtajana on vuodesta 2008 toiminut Richard Armstrong. Guggenheimiin Armstrong siirtyi Carnegie taidemuseosta Pittsburghista. Pittsburgh puolestaan on suomalaisille tuttu pingviiniä pelipaidoissaan kantavasta jääkiekkojoukkueesta.

Aloittaessaan työnsä säätiön puheenjohtajana Armstrong on korostanut taiteilijoiden ja säätiön toisistaan riippuvaa ja luottamuksellista suhdetta. Guggenheim tuo estoitta ja ennakkoluulottomasti taide- ja kulttuurikentälle esimerkiksi autoja valmistavan BMW:n. Guggenheim LAB on säätiön bemariyhteishanke. Liikkuva ja vuorovaikutteinen taiteen, kulttuurin ja yhteiskunnan laboratorio ja bemarituotteiden markkinointi sitoo yhteen kuudeksi vuodeksi yhdeksän kaupunkia eri puolella maailmaa.

Yhteiskunta ja Guggenheim

Museoketju tiedostaa vaatimuksen tehdä taidetta jossa yhteiskuntayhteys otetaan huomioon. Guggenheim LAB on urbaani tuotemarkkinoinnin, poikkitieteellinen ja taiteellinen think tank, ajatushautomo ja aikuisten leikkikenttä, joka hyväntekijän bemariviitta päällään laskeutuu keskelle yhteisöjä julkisiin olohuoneisiin ja alkaa tutkia elämää.

”Suomalaiset” brändit Marimekko, UPM tai Nokia olisivat varmaan mielellään mukana erilaisissa Guggenheimin yhteisötaiteellisissa elämäntutkimusmatkoilla laajentamassa omia markkinoitaan.

Guggenheim tekee tarkkaan laskelmoitua bisnestä eikä varmaan siirry helsinkiläisiin kaupunginosiin ilman bemariprojektin kaltaista maailmanbrändien innostusta. En myöskään olisi liian ihan varma siitä, että omaa ääntä ja tilaa etsivät uudet kulttuurien tekijät ja tilat hetimiten haluaisivat tehdä yhteistyötä, hautoa ajatuksia ja kutsua omaan diskurssiin työntekijöitä ulospotkivia metsäjättejä tai kännykkäfirmoja.

WOW -Guggenheim

Guggenheimin museot ovat kaikki www-arkkitehtuuria. Bilbaossa Guggenheimin museon on suunnitellut arkkitehti Frank Gehry, joka sanoo suurimmaksi innoittajakseen suomalaisen Alvar Aallon. Gehry on kertonut haluavansa suunnitella Helsingin Guggenheim-museon.

Teräs-museot ilman ikkunoita

Gehryn Bilbaon Guggenheim-museo ja Los Angelsissa oleva Disney-musiikkitalo muistuttavat toisiaan ja ne tunnistaa siitä, että taloilla ei näyttäisi olevan ollenkaan ikkunoita. Rakennusten seinät ovat laajoja teräspintoja jotka tuntuvat päättäneen irrota Alvar Aaltomaisesta funktionaalisuuden logiikasta ja keikkuvat omatahtoisesti sinne tänne uhmaten koko ajatusta siitä, että kyseessä olisi rakennus suorine seinineen ja näyttelysaleineen.

Minun puolestani Gehry saa suunnitella Guggenheimin Helsingin museon, mutta ei missään nimessä kaupungin keskustaan. Nykytaiteen museo kaupungin keskustassa on niin last season-ajattelua.

Jos kukaan on yhtään seurannut mitä taidekentällä puhutaan keskuksista ja reuna-aluista ymmärtää heti sen miksi Helsinki paikkana museolle on napakymppi. Arktiseen ja sopivasti länsimaisittain etniseen napakymppiin sijoittuvalle museolle on vain kolme mahdollista paikkaa Suomessa.

Kontula-Guggenheim

Metropolialueella pääkaupunkiseudulla Guggenheim-Kontula on ainoa mahdollinen sijoituspaikka museolle ja Helsingin lähiöseura kannattaa hanketta. Kontulassa yhteisötaide, marginaali ja kaurismäkeläisen niukkuus hioutuu jalokiveksi viimeistään seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Suo, kuokka ja Guggenheim

Toinen mahdollinen Guggenheimin suomalainen sijoituspaikka on suo.
Suo-Guggenheim on kaikille perussuomalaisille myyttisesti merkittävä. Museo kansallismaisemassa sopii suunnitelmaan kuin taisteleva metso silmään. WOW-arkkitehtuuria vaikka ikkunattoman kuokan muotoisena suurina teräsabstraktioina vajoamassa hetteeseen kuin Beggy Guggenheimin kotimuseo Guggenheim Venetsiassa saisi minkä tahansa maailman trendi lehden kirjoittamaan uudesta museosta.

Vaarallisten aineiden - Guggenheim

Viimeinen, kolmas ja mielestäni paras vaihtoehto on Suomi-Guggenheim joka sijoitetaan vaarallisten aineiden tapaan 400 metrin syvyyteen ydinjätevaraston yhteydessä suomalaiseen peruskallioon.

Vaikkakin Guggenheim on läpensä konservatiivisen, erilaisen ylellisen tuotesijoittelu- ja brändäystaiteen eliittimuseo niin siellä kuitenkin esitetään taidetta ja taide kyseenalainenkin taide luonteeltaan on aina monitulkintaista ja siksi yhteiskunnallisesti aina erittäin vaarallista.

Sijoittamalla Suomi-Guggenheim ydinjätteen loppusijoitustunneliverkoston yhteyteen omaksi tunnelikseen voisivat Guggenheim ja vaikka Fennovoima laittaa molemmat yhdessä hyväntekijänviitat päälleen.

YK:n aseidenriisuntaviikko keskellä kotimaisen ja globaalin asevarustelun kasvua - Miten rauhanliike vastaa kun Suomen hallituspuolueet ja sotilasliitto Nato kiihdyttävät asevarustelua?

YK:n aseidenriisuntaviikkoa vietetään maailmanlaajuisesti taas parin viikon kuluttua. Perinteisesti 24.10 järjestetään rauhanmarssi. On hyvä, että uudenlaisia infotoreja ja keskustelua rauhasta, polttavista kriiseistä ja sodista järjestetään eri puolilla Suomea.

Palestiinan, Libyan ja Syyrian tilanne ovat jokainen oman huomionsa arvoisia myös 24.10 tilaisuuksissa. Emme voi olla liikaa äänessä ja toiminnassa aseidenriisunnan puolesta. Joskus tuntuu kuitenkin, että itse aseet unohtuvat koko riisuntaviikon teemoista. Haluaako joku riisua rauhanliikkeen aseista?

Kataisen hallitus YK:n vastaisella linjalla

Jos tarkastellaan hallituksen linjauksia niin Suomen hallitus ei tiedä mitään aseidenriisunnasta. Onko tällä vaikutusta rauhanliikkeen toimintaan?

Kataisen kuuden leikkauslistoja toteuttavan puolueen hallitus vähät välittää YK:n päämääristä edistää aseidenriisuntaa. Päinvastoin Armeijan materiaalihankintoihin aiotaan Suomessa käyttää ensi vuonna noin 700 miljoonaa. Ikään kuin hämäyksenä hankintoja vähennetään joiltain osin 43 miljoonaa, mutta itse kriisihallinnan materiaalihankinnat kasvavat kuitenkin lähes 10 miljoonaa.

Lisäksi uusia tilausvaltuuksia asehankinnoista on esitetty lähivuosille 210 miljoonaa ja Hawk-hävittäjien varustamiseen hallitus haluaa kaiken taantuman, työttömyyden, kodittomuuden ja koulutuksen leikkauslistojen aikana löytää lisää rahaa noin 8 miljoonaa.

Mielestäni rauhanliikkeen tehtävä on nostaa YK:n aseidenriisuntaviikolla esille vaihtoehtoja hallituksen ajamalle linjaukselle, jolla asehankintojen tilausvaltuudet nousevat yli 1,5 miljardiin euroon.

Mitä muuta rauhanliikkeelle jää jos se ei vastusta militarisoitumista? Totta - kyllä meille paljon muitakin tehtäviä jää. Taiteilijoiden rauhan järjestö linjasi tehtäväkseen myös sanoa ääneen ei väkivallalle ja sodille. Sekin on tärkeä tehtävä ja jonkun on sekin sanottava.

Taiteilijoiden rauhanjärjestö ei ole pelkästään sanonut sitä mitä yleensä rauhan järjestön pitää vaan PAND on omassa vetoomuksessaan hallituksen budjettineuvottelujen yhteydessä esittänyt 1,5 miljardin euron käyttämistä aseiden sijaan sivistykseen, koulutukseen ja kulttuuriin.

Naton linja kiihdyttää asevarustelua Euroopassa

Sotilasliitolla on sympaattinen tapa ajatella ääneen vähemmän sympaattisia asioita julkisissa aamiaiskokouksissa kuten juuri viimeksi Brysselissä, jossa Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen linjasi Itä-Eurooppaan sijoittuvan ohjuspuolustus-systeemi Naton yhdeksi merkittävimmäksi tulevaisuuden päälinjaksi.

Rasmussen sanoo, että ”Tulemme toukokuun huippukokouksessa Chigagossa 2012 julistamaan väliaikaisen operatiivisen alueellisen Natomaiden ohjuspuolustusjärjestelmän”

Uusi ohjus-systeemi pystyisi Rasmussenin mukaan varoittamaan Natomaita tarpeeksi aikaisin sotilasliittoon kohti laukaistuista ohjuksista.

”Puola, Romania ja Turkki ovat jo sopineet olevansa osa uutta Naton ohjuspuolustusjärjestelmää.
Venäjä on aikaisemmin julkisesti torjunut Naton suunnitelmat uudesta ohjuspuolustusjärjestelmästä, joka levittyy sen rajoille pitkin Itä-Eurooppaa.

Venäjä on huomauttanut että se pitää vääränä kehitystä joka vähättelee Venäjän ydinaseita, pyrkii horjuttamaan alueellista sotilaallista tasapainoa ja kiihdyttää asevarustelua Euroopassa.

(Lähde: Hallituksen budjetti, Xinhua,30.9. 2011, PAND kannanotto 14.9.)

10 Vuotta Afganistanin sotaa - Jo riittää!

Tampereella Tiedonantaja-festivaaleilla keskusteltiin Afganistanin 10-vuotta jatkuneesta sodasta. Mukana keskustelussa olivat Tampereen rauhan ja konfliktin tutkimuskeskuksen (TAPRI) johtaja Tuomi Melasuo, Suomen rauhanpuolustajien Afganistan-koordinaattori Reko Ravela ja minä -taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden puheenjohtaja JP Väisänen.

Rauhantutkimus - Afganistan monimutkainen globaali haaste

Melasuo avasti keskustelua rauhan tutkimuksen näkökulmasta ja piirsi ison kartan tilanteen haasteista, ulkopuolisesesta miehityksestä, Kabulin virallisesta hallituksesta, Talibanin kehityksestä, maakuntien ja heimojen paikallistoimijoista, poliittisesta islamista, ulkomaailman kytköksistä, lännnen alamäestä ja Afganistanin sotaan käytetyistä varoista.

Joukot pois Afganistanista!

Melasuo totesi heti alkuun, että Afganistanin kriisi ratkeaa vasta kun ulkomaalaiset joukot poistuvat maasta. Tilaisuudessa käytiin vilkasta debattia siitä millä aikataululla joukkojen tulisi vetäytyä ja johtaisiko vetäytyminen suoraan veriseen sisällissotaan. Tähän huomautin ( JP Väisänen), että tuntuu kuin emme tietäisi ja näkisi sitä todellisuutta jossa jo nyt Afganistanissa eletään - verisessä sodassa.

Suomi rahoittaa kuvernöörin bisnestä

Reko Ravela toi keskusteluun kaivattua konkretiaa ja kuvia Afganistanista. Ravela oli matkustanut Afganistanissa ja käynyt paikan päällä toteamassa mihin suomalaiset kehitysyhteistyörahat viime kädessä menevät.

Näimme kuvia Mazar-i-Sharifin kuvernöörin liikekeskuksista, lääkäriasemasta ja poliisin arjesta, jotka ovat aluejohtajan yksissä käsissä ja joita me suomalaiset suorana tukena Afganistaniin maksamme.

Ravelan esittämässä alustuksessa ja kuvien konkretiassa ei näkynyt merkkejä naisten ja tyttöjen tasa-arvon kehityksestä, poliisin riippumattomuudesta tai kansalaisdemokratiasta.


Ravelan alustuksen johtopäätöksenä voi todeta, että Suomi on mukana muun lännen kanssa rahoittamassa yksittäisen afgaani-terroristibisnesmiehen omaa maakuntansa alueella olevaa bisnesmonopolia, jota meille täällä suomalaisessa mediassa esitellään vapauden ja demokratian askelina Afganistanissa.

Pelkistystä, puhetta ja politiikkaa

Taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden PANDin alustuksessa nostin esille rauhanjärjestöjen merkityksen suomalaisessa yhteiskunnassa. Kansalaikeskustelun vuoksi on tärkeää, että on järjestöjä jotka vaativat kansainvälisten konfliktien rauhanomaisia ratkaisuja. Alustuksessa todettiin, että on erittäin haasteellista, että PAND on puoluepoliittisesti sitoutumaton mutta listaa rauhanjärjestönä juuri vaihtoehtona väkivallalle ja sotatoimille poliittisten ratkaisujen löytämisen. Täytyy uskaltaa pelkistää ja vaatia aseiden sijaan puhetta ja politiikkaa.

Kansalaiskeskustelun tarve

Yleisö puheenvuoroissa nousi huolestuneita kysymyksiä mm. siitä miten median yksisilmäinen ja harhaanjohtava tiedottaminen voitaisi murtaa. Totesin omassa loppuyhteenvedossani juuri Tiedonantaja-festivaalin kaltaisten tilaisuuksien järjestämisen tarpeellisuuden. On kiinnostavaa ja ajankohtaista myös keskustella Suomen pyrkimyksistä päästä YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi.

Tiukempaa Ulkopolitiikkaa

Herkullista Tiedonantaja-festivaalin Afganistan keskustelussa oli se, että TAPRI:n Melasuo esitti johtopäätöksenä Suomen ulkopoliittisen linjan tiukentamisesta Afganistanissa. Melasuo sanoo, että ”Suomen selkeämpi ja tiukempi linja voisi mahdollistaa myös maan mahdollisen YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyden”

Yhdysvaltain joukot eivät poistu Afganistanista

Afganistanin presidentti Hamid Karzain neuvonantaja Rangin Dadfar Spanta kertoo tiistaina 13.9.2011,vierailullaan Yhdysvalloissa senaattoreille puhuessaan, että Afganistanin strategiayhteistyösopimuksen seurauksen Yhdysvallat voisi perustaa uusia sotilastukikohtia Afganistaniin

Sotilaiden koulutusta

Yhdysvalloilla ei sanota virallisesti olevan kiinnostusta perustaa pysyviä tukikohtia Afganistaniin, mutta uusien sotillaallisten keskusten tarvetta perustellaan nyt esitetyllä tarpeella kouluttaa afganistanilaisia sotajoukkoja.

Afganistanin ulkoministeri Zalmai Rasul menisi sotilaskoulutustakin vielä pidemmälle ja virallistaisi kansainvälisten joukkojen aseman Afganistanissa kansallisen suvereniteetin saavuttamiseksi.

Afganistanin hallitus puhuu Yhdysvaltain suulla

Meshrano Jirga Afganistanin parlamentin vanhempien edustajien kokouksen jäsen (Assembly of Elders) kertoo sen minkä Yhdysvallat ja sotilasliitto Naton liittolaisineen haluaa kuulla, että ”Tarvitsemme (Afganistan) kansainvälistä avustusta maamme suvereenisuuden ja yhtenäisyyden puolustamiseksi, sotilaalliseen koulutukseen ja Al Qaedan eliminointiin”

Yksisilmäistä sotapolitiikkaa ilman vaihtoehtoja

Yhdysvaltalaisten tarvetta jäädä Afganistaniin perustellaan juuri Afganistanin hallituksen selkeällä viestillä siitä, että paikalliset joukot ole vielä valmiita puolutamaan itseään.

On läpinäkyvää miten Yhdysvaltain ja Naton Afganistanin miehitykselle ei haeta mitään poliittista ratkaisua. Kansainvälisten toimijoiden tehtävissä keskeisenä nähdään väkivalta, sotilaiden koulutus ja sotatoimien jatkaminen.

Onko Siviiliyhteiskunnan rakentamisessa sotialsliitto Naton ohjauksessa kymmeneen vuoteen saatu mitään merkittävää tulosta jos johtopäätöksenä nykytilanteelle on uusien sotilastukikohtien saaminen maahan?
(Lähde Pajhwok Afghan News 13.9 2011)

Suomi rakentaa rauhaa kouluttamalla sotilaita Afganistanissa

Sotilaalliset toimet tuloksettomia turvallisemman toimintaympäristön rakentamisessa

Vuonna 2001 alkanut Afganistanin miehitys on vaatinut jo 1645 yhdysvaltalaisen sotilaan kuoleman.13609 jenkkisotilasta on haavoittunut kymmenen vuotta kestäneen sodan aikana.

Suomi mukana kriisinhallinnassa

Suomi osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan EU-, YK-, ja Nato-operaatioissa.Suomi ei ole mukana Afganistanin miehityksessä eikä Afganistanin sodassa.

Virallinen Suomi osallistuu Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin Kosovossa ja Afganistanissa. Kosovossa KFOR-joukkojen ensisijaisena tehtävänä on maan tilanteen vakauttaminen. Afganistanissa ISAF-joukkojen tehtävänä on avustaa maan hallintoa vakauden ja turvallisuuden luomisessa.

Afganistanissa vuoden 2014 jälkeenkin

ISAF (International Security Assistance Force) -operaatio Afganistanissa siirtyi Naton johtoon vuonna 2003 (YK:n päätöslauselmat 1386, 1413 ja 1444).

Operaation tehtävänä on tukea Afganistanin viranomaisia turvallisen toimintaympäristön luomisessa avustus- ja jälleenrakennustoiminnalle sekä turvallisuussektorin (armeijan ja poliisivoimien) kehittämisessä.

Operaation tavoitteena on turvallisuusvastuun asteittainen siirto paikallisille viranomaisille vuoden 2014 loppuun mennessä. Kansainvälisiä joukkoja mahdollisesti kuitenkin tarvitaan Afganistanissa tämän jälkeenkin, erityisesti koulutustehtävissä.

Suomi rakentaa rauhaa kouluttamalla sotilaita

Suomi osallistuu ISAFiin tällä hetkellä noin 195 sotilaalla. Suomen joukot on sijoitettu ruotsalaisjohtoiseen Mazar-i-Sharifin jälleenrakennusryhmään.

PRT-toiminnan (Provincial Construction Team) lisäksi Suomi osallistuu myös Afganistanin kansallisarmeijan kouluttamiseen Pohjois-Afganistanissa.
ISAF:in operaatioon osallistuu 48 maata, joista 20 on Naton ulkopuolista osanottajamaata. ISAFin kokonaisvahvuus on tällä hetkellä yli 130 000 sotilasta.

(Lähde IP ja Suomen ulkoministeriö)

Länsi tarjoaa kapitalismia - kapinalliset syövät kolonialistien kädestä

YK:n asettama lentokielto ja humanitäärinen väliintulo Libyassa herättää aiheellista keskustelua sotatoimien oikeutuksesta. Sivistynyt länsi on pitkälti jo siinä pisteessä, että se jatkossakin alkaa hyväksyä automaattisen ja virheellisesti sotatoimet Libyan tyyliin. Väitteet siitä, että muuten pienen kansan alistaminen olisi vain jatkunut ja mielivaltaiset johtajat olisivat voineet jatkaa epäoikeutettua hallintaansa ovat yleisiä.

Kapitalismin kriisi olkaa hyvä!

Kenen kehitystä dollari ja eurojohtoinen rakenneuudistus Libyassa oikein ajaa. Yhdysvalloissa, EU:ssa ja meillä Suomessa käynnissä oleva globaali julkishallinnon alasajo ei millään tapaa edistä demokratiaa vaan kaventaa kansalaisten mahdollisuuksia osallistua päättämään itseään koskevista asioista. Samaa rahanvallan kyseenalaista demokratiaa ollaan nyt täysin kritiikittömästi viemässä Libyaan ja laajemmallekin.

Epädemokraattinen länsi esittää markkinatalouden järjestelmän kriisiratkaisuiksi globaalisti veronmaksajien ja työtätekevien vastuun lisäämistä eli sitä, että tavalliset ihmiset maksaisivat pankkien ja bisnesmiesten laskut. On sietämätöntä, että globaalilla suunnitelmallisuudella leikataan ihmisten perustarpeista kuten terveys-, koulutus- ja vanhuspalveluista. Miksi me ajattelisimme, että yksikään maa; Libya, Egypti, Tunisia tai Syyria tarvitisisi lännen esittämää epädemokraattista yhteiskuntamallia leikkauslistoineen ja rahan ylivaltoineen?

Arabikevään aikana Yhdysvallat on alueellisen tasapainon nimissä reilusti ihmisoikeuksien tilaan puuttumatta tukenut Saudi Arabian, Bahrainin, Yemenin, Qatarin and Yhdistyneiden Arabi Emiraattien hallintoja.

Yhdysvaltain senaattori ja ex-presidentti ehdokas John McCaib on nyt Venäjällä vierailleessaan sanonut, että Libya on jo saavuttanut demokratian ja seuraava maa johon Yhdysvallat Libayan tapaan iskee voisi hyvin olla Syyria. (RT-25.8.2011)

Rikolliset tuomiolle

Gaddafin hallintoa syyteään rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Riippuen tahoista luvut kuolleista vaihtelevat. Sodan kuluessa luvut ovat kääntyneet Gaddafille myönteiseksi.
Kun YK julisti ”No fly zone”:n eli lentokiellon Libyaan ei sen tarkoitus ollut asettua kapinallisten puolelle Gaddafin joukkoja vastaan.

Etelä-Afrikan varapresidentti Kgalema Motlanthe vaatii nyt kansainvälistä rikostomioistuinta tutkimaan Libyan pommituksiin osallistuneiden Natojohtajien rikokset ihmiskuntaa vastaan. Asettuminen kapinallisten puolelle tulee luonnollisesti tutkia. YK:n humanitääriseen operaation johtoon asetettiin sotilasliitto Nato.

Motlanthe sanoo, että ”Meille yritetään antaa kuva, jossa kapinalliset toimisivat nyt omasta tahdostaan hyökätessään Tripoliin. Kuitenkin on selvästi nähtäviä linkkejä ja yhteistyönorganisoinita, jotka on syytä tutkia” (The Times,SA, 25.8.2011)

Afrikan uusi kolonialisaatio

Johannesburgin yliopiston poliittisen tutkimuksen johtaja Chris Landsberg sanoo, että Nato on rikkonut Libyan pommituksillaan kansainvälistä lakia. Landsberg on yksi tunnetuista Natolle osoitetun avoimen kirjeen allekirjoittajista. Kirjeessä kritisoidaan Natoa Afrikan uutena valloittajana, kolonialistinä.

Nukkuvien solujen herätys

Bazhrassa viimeisen kolmen kuukauden aikana koulutuksensa saaneet Libyan kapinallisten ”nukkuvat solut” heräsivät 21.8. ja Tripolin valloitus voitiin aloittaa.
Operaatiossa mukana olleet kertovat, että kuin tyhjästä suuri joukko miehiä nousi Gaddafin joukkoja vastaan. Naton sanotaan johtaneen kapinallisia ja koko operaatiota, jolle on annetty varsin kaunis ja lyyrinen nimi ”Merenneidon aamunkoitto”.

Merenneidon maajoukot

Natolla itsellään ei ollut YK:n lupaa maajoukkojen käyttöön eikä lentokielto päätöksessä ennakoida soluttautumista kapinallisten joukkoihin, mistä nyt on selvästi ollut kysymys - lentokiellon laajentamisesta maajoukkoihin toimintaan.

Ulkomaiset sotilaalliset avustajat Qatarista, Ranskasta, Italiasta ja Briteistä ovat ohjanneet kapinallisjoukkoja kellon ympäri. Yhdysvaltain miehittämättömät pommikoneet ovat taukoamatta pommittaneet Gaddafin ”sotilaallisia kohteita”. (AP24.8.9.2011)

UNITYmakes us STRONG!

17th. Sao Paolo Forum took place 17.5-22.5.2011. 21 Latin American countries from 48 parties gathered in Managua Nicaragua under the idea of”Unity Makes Us Great” There were all together 640 delegates present. European Left was presented by; EL vice-president Maite Mola (CP- Spain), Latin American WG members; Obey Ament (CP- France), JP Väisänen (CP-Finland), Dietmar Schulz, (Die Linke, Germany), Stefano Fedeli, (PdCI, Italy),and Rainer Schulze (DKP, Germany). EL was one of the 29 invited non member parties.

Political situation

Forum was held in local, Nicaraguan political situation where national elections were in process. SPF host, President Daniel Ortega aims to renew Sandinist Liberation Front´s (FSNL- Frente Sandinista Liberacion Nacional) power. There were many actions of solidarity with Ortega’s politics. In the talks and the declaration 50 years of founding the FSNL and 116 years birth of General Augusto Sandino was celebrated. Internationally forum was held in a global context of discussion of the war in Libya, Middle East-process and European economical crises-debate. In many Latin American countries that will have elections during 2011, like Nicaragua, Guatemala, Argentina and Mexico there is a strong expectation for left powers to get in power.

Call for new Leftist Fronts, Coalitions and Spirit of Diversity

Most of the SPF discussions were encouraging different left forces to make coalitions and new left fronts to fight against capitalism. The everyday stronger getting oppression and hegemonic pressure of the United States of the America may be the reason why Latin American left is today underlining its unity and forcing left to find more concrete and uniting issues to fight against violent action of the capitalist powers.

Presence of Honduras´s ex-president Manuel Zelaya in SPF made the talks about capitalist aggressions and interventions concrete. Talks held during the SPF expressed great solidarity with the Honduran peoples struggle. There is a great expectation for Zelaya to make come back in power In Honduras with growing support of National Front of Popular Resistance (FRNP - Frente Nacional de Resistencia Popular).

Nobel Peace Prize Laureate Rigoberta Menchu Tum took part in SPF presenting Winaq, a newly founded leftist party for indigenes and humanitarian rights. Menchu is running for Guatemala’s president as a candidate of a new leftist electoral organ called” Frente Amplio”.

President of Cuban Assembly Ricardo Alarcón in his opening speech encouraged everybody to understand the true meaning of Unity of the rich diversity of Latin America. It means building up a new socialism and working in alternative processes, in different heroic creative ways like the Cubans in their 6th congress have decided to do.


European Left (EL) and Sao Paolo Forum (SPF)

Bilateral meeting in between European Left and Sao Paolo Forum was held 20.5.11 with the participation of Ricardo Abreu (CP- Brazil), Jorge Enrique Asencio Massaguer (Frente Socialista, Puerto Rico) , Ruben Diniz (CP- Brazil), Maite Mola (EL/ CP-Spain), Obey Ament (CP-France), JP Väisänen (CP-Finland, Dietmar Schulz (Die Like, Germany), Rainer Schulze (CP-Germany), Stefano Fedeli (Party of the Italian Communists), Ronaldo Carmona (PCdoB), Cesar Navarro (MAS). A joint declaration was agreed. See document included. EL and SPF will continue to collaborate in organizing seminars of topics such as of migration and decolonialisation among others. Next joint seminars are planned to take place during the meeting of EU and Latin American countries in Chile, Santiago de Chile and +20 meeting in Rio de Janeiro, Brazil. El invited a presentation of SPF to participate next EL Summer University in Umbria, Italia this summer 2011.

Declarations, Working Group Summaries, Action plans and Statements

A six page declaration of Sao Paolo Forum was agreed. (See document included.) There were 12 working groups in SPF with a summary of each to include the declaration. Working groups covered following topics; National, local and state authorities, Defence, Democratization of information and communication, Foundation of schools and training centers, Environment and climate change, Migration, Social movements, Women, Parliamentarians, Security and narcotraficing, National sovereignty and decolonialisation, Race, Workers in the arts and culture.

Many bilateral meetings were held, joint declarations and action plans were prepared and meetings among different parties and social movements were done during SPF. Statements in globally important political issues like the military aggressions in Libya etc. were made public in SPF declaration. Solidarity among all parties participating and the whole leftist movement was expressed.

Key speakers and participants of SPF, among other important figures were; Nobel Peace Prize Laureate and Guatemalan presidential candidate Rigoberta Menchu Tum, President of the National Assembly of Cuba, Ricardo Alarcón, Canceller of Venezuela, Nicolás Maduro; ex president of Honduras Manuel Zelaya; vice-president of Communist Party of Vietnam, Nguyen Manh Hung and ex president of Brazil, Luiz Inácio Lula da Silva.

Valter Pomar (Worker´s Party, Brazil) is secretary of SPF.

Following parties (names in Spanish) are members of SPF Working Group; Frente Grande (Argentine), Frente Transversal Nacional y Popular (Argentine), Movimiento Evita (Argentine), Movimiento Libres del Sur (Argentine), Partido Comunista (Argentine), Partido Comunista – Congreso Extraordinario (Argentine), Partido Humanista (Argentine), Partido Intransigente (Argentine), Partido Socialista (Argentine), Partido Solidario, Movimiento al Socialismo (Bolivia), Partido Comunista do Brasil (Brazil), Partido dos Trabalhadores (Brazil), Izquierda Cristiana (Chile), Partido Comunista (Chile), Partido Humanista (Chile), Partido Socialista (Chile), Partido Comunista Colombiano (Colombia), Polo Democrático Alternativo (Colombia), Presentes por el Socialismo (Colombia), Partido Comunista de Cuba (Cuba), Movimiento de Unidad Plurinacional Pachakutik – Nuevo País(Ecuador), Movimiento PAIS (Ecuador), Movimiento Popular Democrático (Ecuador), Partido Comunista de Ecuador (Ecuador),Partido Comunista Marxista-Leninista del Ecuador (Ecuador), Partido Socialista-Frente Amplio (Ecuador, Frente Farabundo Martí para la Liberación Nacional ( El Salvador), Alianza Nueva Nación (Guatemala),Unidad Revolucionaria Nacional Guatemalteca (Guatemala), Partido Comunista por la Independencia y el Socialismo (Martinico), Consejo Nacional de Comités Populares (Martinic0), Partido de la Revolución Democrática (Mexico), Partido del Trabajo (Mexico), Frente Sandinista de Liberación Nacional (Nicaragua) Partido Comunista del Perú – Patria Roja (Peru), Partido Comunista Peruano (Peru), Partido Nacionalista del Perú (Peru), Partido Socialista (Peru), Frente Socialista (Puerto Rico), Movimiento Independentista Nacional Hostosiano (Puerto Rico), Partido Nacionalista de Puerto Rico (Puerto Rico), Frente Amplio (Uruguay), Partido Socialista Unificado de Venezuela (Venezuela)

Official web site for FSP is www.forodesaopaulo.org

Next Sao Paolo Forum will take place in Caracas, Venezuela 2012.

Uusi poliittinen tilanne vaatii osallistumaan keskusteluun maahanmuutosta ja kutsuu duunarit kertomaan omin sanoin työmiehen unelmasta!

JP Väisänen vappuna Nokialla ja Tampereella

Toverit, tänään on kansainvälisen solidaarisuuden ja työn juhlapäivä.
Vasemmiston miesmuistiin suurin vaalitappio tekee tästä vapusta ja vappujuhlasta varmasti erityisen muistiin painuvan.

Maailman kapitalismi on onnistunut palkkaamaan ennätysmäärän bisnespolitiikan juoksupoikia uuteen eduskuntaan. Me tunnemme jo ennestään rullaluistelevan työväen presidentin. Olemme nähneet miten musta säteilee kaikissa vihreän sävyissä. Toivo talkoot on avannut tietä vapaaehtoistöiden, hyväntekeväisyysgaalojen ja yksityisen yrittämisen Suomeen. Mustasta maalataan valkeaa. Porvarit puhuvat itsestään työväenluokkana. Elämme todellakin aikaa jossa mielikuvilla on merkitystä. Mutta väitän, että elämme myös aikaa, jossa ideologiat eivät ole kuolleet vaikkakin näkyvä julkinen keskustelu sivuuttaa liian nopeasti ajatusten logiikat, juuret ja aatteet. Uskallan väittää, että tulevaisuuden ristiriidat kutsuvat ideologiaa takaisin ja olen varma siitä, että kriittiselle analyysille on käyttöä.


Kuka meistä tuntee Työväen uuden jytkyn?

Kuka meistä tuntee sen, joka on luvannut viedä meidät pois EU:sta, Natosta ja köyhyydestä. Sen joka on luvannut lopettaa köyhyyden ja eriarvoistumisen. Sen joka vannoo puolustavansa duunaria Metalliliitossa ja ammattiyhdistysliikkeessä. Ja sen joka on jo nyt kihloissa kokoomuksen kanssa.
Timo Soini on jo ennen vaaleja avoimesti sanonut, että perussuomalaiset on oikeistopopulistinen puolue. Kyllä me kaikki sen tiedämme, että Jytkyssä on mukana myös paljon voimia, joita on lainattu vasemmalta - Ei siitä muuten jytkyä olisi tullut! Miten olemme saaneet tämän kaiken aikaan?

Omissa nahoissamme tunnemme tämän jytkyn kosketuksen. Kukaan ei jää kylmäksi. Olen sitä mieltä, että Suomen nykyinen poliittinen tilanne haastaa kaikki edistykselliset ja vasemmistolaiset voimat nyt yhteistoimimaan.

Nyt on meidän kaikkien; työläisten, työttömien, opiskelijoiden ja eläkeläisten – meidän kaikkien jotka välitämme tulevaisuudesta - Meidän on nyt avattava suumme. Meidän on tehtävä kaikkien se mitä kukin parhaiten osaa.. Meidän on laitettava keskustelun teltta torille, tilaisuus kirjastoon, taiteelliset kannanotot kulttuurikeskukseen, kaduille ja gallerioihin ja vaikka perus tanssit työväentalolle, tiedotustilaisuus järjestötilaan ja sosiaaliset mediat on saatava kaikki soimaan. Nyt on ryhdyttävä vastarintaan voimistunutta oikeistopolitiikkaa, kaiken yksityistämisen ja kilpailuttamisen politiikkaa, rahan ylivaltaa ja muukalaisvihaa vastaan.

Sivistyneistön toimittava

On vastuullisten vasemmistolaisten ajattelijoiden ja sivistyneistön tehtävä osallistua uuden eduskunnan ja sen aloittamiin uusoikeistolaisiin keskustelun avauksiin työn tekemisen perusteista, työehdoista, vuokratyövoiman käytöstä ja EU:n vapauksien vaikutuksista Suomessa. Meidän kaikkien tehtävä on osallistua muukalaisvihamielisyyden vastaiseen keskusteluun. Nyt asiattomalta ja ala-arovoiselta tuntuvaan keskusteluun on vaan ihan pakko alkaa osallistua!
Suomalainen sivistyneistö on ollut liian kauan hiljaa. Sorsitut ja tyytymättömät ovat keskustelleet paljon vain keskenään. Sivistyneistö on ollut suurelta osin kyvytön osallistumaan maahanmuuttajia ja vähemmistöjä kohtaan käytyyn mustavalkoiseen ja leimaavaan keskusteluun. Eikö kansan kieltä ei ole opittu yliopistossa? Vai olemmeko olleet hiljaa yksinkertaisuuden ja naiiviuden pelosta?

Hiljaisuutemme tulos on nyt ottanut vaikuttavan paikkansa eduskunnassa. Toimettomuutemme tulos ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen, että sille voisi antaa vain yhden leiman niin kuin paljon on jo yritetty tehdä. Yksioikoinen oikeistolaisiksi, natseiksi, populisteiksi ja junteiksi leimaaminen purkaa vain puhujansa tyytymättömyyttä. Leimat eivät vie eteenpäin. Nyt Tarvitaan kiireesti jokaisen työläisen käsiä, kirjoituksia ja kokemuksia kertomaan siitä toisenlaista työmiehen unelmasta ja nyt tarvitaan kipeästi moniäänistä keskustelua ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta.

Kuka tai mikä voitti vaalit?

Meidän on tiedettävä ja tunnistettava kuka eduskuntavaaleissa voitti. Väitän että vaaliessa eivät voittaneet asioista oikeilla nimillä puhuneet kansantajuiset ja äkäiset suomalaiset miehet. Väitän, että vaaleissa ei voittanut se kansallista kokoomusta äänestänyt huonopalkkainen sairaanhoitajanainen. Ja väitän, että vaalien voittajia eivät ole ne jotka protestoivat Kiviniemen vihreää porvarihallitusta äänestämällä Soinin porukoita.

Meidän suomalaisten mielet on jo vuosikymmenet voittanut ajatus yksin pärjäämisestä ja yksin yrittämisestä. Presidentti Halonen julisti demokratian vaalien voittajaksi. Olen samaa mieltä Halosen kanssa siitä tosiasiasta, että eduskuntavaaleissa äänestettiin enemmän kuin viime vaaleissa. Olen kuitenkin eri mieltä presidentin kanssa siitä kuka tai mikä nämä vaalit voitti. Väitän, että porvaripolitiikan vaihtoehdottomuus ja ajatusmaailmojen mustavalkoisuus voitti vaalit.

Porvaripolitiikka voitti vaalit osittain mielikuvapropagandallaan. Nykymenoon tyytymättömyys brändättiin kansan protestiksi. Porvaripolitiikka onnistui rekrytoimaan äkäiset ja tyytymättömät miehet kollektiiviseen oikeistoa ymmärtävään itsekritiikkiin.

Me kommunistit emmekä vasemmisto puolueet onnistuneet vakuuttamaan äänestäjiä, että syyllinen yhteiskunnan kriisiin on nykyinen markkinatalous ja kapitalistinen systeemi, joka perustuu ihmisen ja luonnon riiston logiikkaan; loputtomaan veronmaksajien käyttöön bisneksen voittojen ja virheiden maksamiseen, pankkien tuloksen parantamiseen ja rikkaiden saamien osinkojen kasvattamiseen. Protesti syyllisti toisia työläisiä ja teki jo sorretuista syntipukkeja. Nämä vaalit voitti protesti, joka kritisoi oikeistoa. Nämä vaalit voitti protesti, joka heti ensimmäisenä rekisteröi suhteensa suurimman kritiikkinsä kohteen kokoomuksen kanssa.

Uusi poliittinen tilanne

Joku sanoisi, että nykyistä poliittista tilaa myös maan henkiseksi tilaksi. Joku voivottelisi maan henkisen tai poliittisen tilan mahdottomuutta. Minä en halua kuulua niihin, jotka jäävät nyt tuleen makaamaan. Minä haluan kuulua niihin, jotka nostavat nyt sen tulen nyt ylös ihmisten päiden ylle, sinne missä vapun työväen taistelevat punaiset liputkin liehuvat.
Minä haluan näyttää vastarinnan merkit. Nyt on koottava ne ennakkoluulottomat porukat, joita mitkään ylärakenteet eivät muuten koskaan saisi kutsuttua koolle. Nyt on aika ja paikka sanoa kyllä yhteistyölle, joka lopettaa puheet siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja ja että Suomella ei ole varaa järjestää kansalaisten perusoikeuksia kuntoon. Nyt on liittouduttava niiden edistyksellisten voimien kanssa, jotka sanovat kyllä työläisten ja maahanmuuttajien yhteisten oikeuksien puolustamiselle. Tänään on se päivä jolloin tartutaan kädestä sitä epävarmaa ystävää – toveria ja avataan yhdessä keskustelua maailmasta, jota rakennetaan ihmisen luottamukselle, kasvulle, sivistykselle ja osaamiselle.

Humanitääriset pommitukset

Tänään ystävien kädet tarttuvat kanssamme työhön vaatimaan rauhaa koko maailmaan ja solidaarisuutta heikompiosaisille. Tänään on aiheellista vaatia Natoa ja sen liittolaisia lopettamaan kyseenalaiset sotatoimet Libyassa ja todeta, että humanitääriseksi suunnitellut valvontalennot eivät ole tuottaneet toivottavaa tulosta. YK:n ja Naton sota ei ole osoittautunut ratkaisuksi myöskään Afganistanissa. Johtopäätöksenä tästä suomalaisten ja muidenkin ulkomaalisten joukkojen tulee poistua Afganistanista. Olen sitä mieltä, että Suomesta voi tulla rauhan turvan suurvalta vasta sitten kun irrottaudumme sotilasliitto Naton kumppanuudesta ja sen erilaisista kytköksistä. Niin kauan kun olemme sotilasliiton operaatioissa - kutsuttiinpa Naton Afganistan tai Libyan pommituksia kuinka humanitäärisiksi tahansa olemme uskottava rauhanturvan suurvalta vain länsi- ja natomaiden silmissä. Muu maailma näkee meidät tyhmänä, kalliita natoyhteensopivia sota-aseita ostavana asevarustelua kannattavana liittolaismaana eikä yhtään uskottavana neuvottelijana missään todellisessa kriisissä.

Haluan haastaa teidät kaikki etsimään uusia yhteistyön porukoita ja suunnittelemaan uutta toimintakulttuuria ja luomaan mukaan kutsuvaa yhdessä tekemisen meininkiä. Olen varma siitä, että riippuu paljon meistä kilpailutetaanko esimerkiksi kaikki vanhusten hoivapalvelut, kasvaako nuorisotyöttömyys ja lisääntyykö eriarvoisuus vai muuttuuko politiikan suunta. Tänään on se päivä jolloin kutsumme kaikkia uusia ja vanhoja tovereita yhteistyöhön rakentamaan parempaa Suomea ja oikeudenmukaisempaa maailmaa. Tämä kutsu on myös haaste meille; kaikille ajattelijoille ja vastuun kantajille; kansalaisjärjestöjen, ay-liikkeen ja erilaisten kuntapalveluja puolustavien joukkoliikkeiden aktivisteille ja meille poliitikoille.

Meidän on pystyttävä vielä entistä konkreettisempiin esityksiin ja aloitteisiin ihan täällä meidän omilla nurkilla. Kunnan ja valtion tehtävä on yhteisvastuullinen tehtävä. Meidän kaikkien tehtävä on nyt ottaa ihan uusi aloitteen tekijän ja vastuunkantajan rooli muutoksen tekijöinä ja kutsuttava tähän vastarintaan mukaan uusia porukoita ja uusia voimia. Vain siten aloitamme todellisen yhteiskunnallisen muutostyöhön, torjumme nuorisotyöttömyyttä, eriarvoistumista ja muukalaisvihaa. Yhteistyössä voimme vahvistaa työpaikkojen säilymistä kotiseuduilla ja muuttaa kotikuntaa ja maailmaa.

Toverit, tartutaan tähän työhön! Hyvää vappua!

Oikeutta ei jytkyjä!

Suomeen syntyi pitkästä keskiluokan valituksesta uus-oikeistolainen protesti. Vaaleissa protesti ruumiillistui kansanomaiseksi ja johtajansa muotoiseksi miehiseksi jytkyksi. Valtamedia väitti vaalien muuttaneen koko poliittisen kentän. On totta, että moni tunnettu kansanedustaja sai lähteä ja perussuomalaiset saivat kansalta valtakirjan ja 39 paikkaa uudessa eduskunnassa. Vasemmisto hävisi kuusi paikkaa. Demarit kolme ja Vasemmistoliitto kolme kansanedustajan paikkaa. Keskusta ja SKP olivat vaalien suurin häviäjä. Keskusta menetti 16 paikkaa ja ovi ei auennut SKP:lle. Menetimme edellisiin eduskuntavaaleihin nähden melkein 9000 ääntä. Se on paljon. Puolueella on tiukan itsekritiikin paikka.

Muutos vai voimistus?

Miten poliittinen kenttä on nyt muuttunut kun tiedämme varmaksi vain sen, että keskusta on oppositiossa? Monelle kadun tallaajalle ja muutosta äänestäneelle ei ole varmaan vielä selvää se, että perussuomalaiset ihan oikeasti on oikeistopuolue. Kokoomuksen kanssa nämä kaksi uutta perussuomalaista työväen puoluetta ovat se valtamedian hehkuttama uusi muutos. Uudessa eduskunnassa kokoomus ja perussuomalaiset jatkavat yhdessä markkinatalouden ja kaiken yksityistämisen politiikkaa. Media on kuitenkin oikeassa siinä, että ilmassa on muutoksen odotusta. Jytky jättää varmasti jälkensä.

Markkinavoimat saavat jatkaa

Olen täysin erimieltä median kanssa siitä mitä vaalien muutos tarkoittaa. Väitän, että poliittisen kielenkäytön, retoriikan osalta tulemme varmasti kokemaan suurta muutosta. Olen myös täysin vakuuttunut siitä, että itse politiikan sisällöissä; työn ja pääomien voimasuhteiden uudelleen arvioissa, kansalaisten perusturvassa ja hyvinvointipalveluissa ei oikeistojohtoisesta linjasta tulla poikkeamaan. Yksikään eduskuntapuolue, uusi tai vanha ehdokas, ei ole nyt asettamassa kapitalistiselle systeemille, palvelujen yksityistämiselle ja rahan ylivallalle yhtään minkäänlaisia suitsia saatikka avaamassa minkäänlaisia ovia ja mahdollisuuksia toisenlaiselle tärkeysjärjestykselle.

Vain siunaus puuttuu?

On erittäin mielenkiintoista katsoa mikä apupuolue nyt ryhtyy siunaamaan uudet porvariston leikkauslistat. Onko se Vasemmistoliitto, Kristilliset vai RKP? Löytääkö Jutta Urpilainen jo pankeilta ja bisnekseltä tarpeeksi paljon lupauksia ja takuita kapitalismin kriisinhoitoon osallistumiseen? Ainoa luotettava taho tuntuu olevan vain vihreät, jotka ovat ennalta kertoneet olevansa ulkona perussuomalaisesta hallituksesta.

Ulkoparlamentaarinen muutos

SKP ei jää tuleen makaamaan vaan rakentaa edelleen todellista yhteiskunnallista muutosta radikaaleja vasemmistolaisia ja punavihreitä voimia kokoamalla. SKP on kapitalismin vastainen ihmisoikeuksia ja rauhaa puolustava kansainvälinen yhteistyön liike jonka tilaus kasvaa oikeiston konkretisoidessa politiikkaansa. Kutsumme kaikkia uuteen eduskuntaan ja nykymenoon tyytymättömiä mukaan suurpääomien vastaiseen verkostoon ja yhteiskunnalliseen keskusteluun maailmasta ilman jatkuvaa ihmisten ja luonnon riistoa.

Tulevaisuuden radikaaleissa vasemmistolaisissa voimissa on tärkeä paikka myös kaikilla niillä vihreillä voimilla, jotka asettavat ympäristökysymykset luokkatietoiseen globaaliin perspektiiviin. Rasismia ja muukalaisvihaa voidaan torjua voimakkaammalla sivistyneistön yhteistyöllä ja vetoan siksi suomalaiseen sivistyneistöön, että se osallistuisi entistä terävämmin perussuomalaisen maailmankuvan mukanaan tuomiin uusiin vakaviin haasteisiin.

Rehellisesti vasemmalla

Porvaripoliitikot Kiviniemi ja Katainen juoksevat EU- kokouksesta toiseen sopimassa linjauksia jäsenmaiden budjeteista, sosiaaliturvasta, verotuksesta ja työehtosopimuksista. Bisneksen etujen valvojat keskusta ja kokoomus sopivat poliittisen eliitin kokouksissa asioista, joihin heillä, eikä muillakaan EU-johtajilla ole edes valtuuksia.

Oikeiston poliittinen ohjelma konkretisoituu Kiviniemen ja Kataisen pyrkimyksessä turvata pankkien ja pörssikeinottelijoiden voitot. Porvaripolitiikka konkretisoituu nyt isona tavalliselle työläiselle lähetettävänä laskuna. Näissä eduskuntavaaleissa haetaan oikeutusta tälle laskulle.

Ääni SKP:lle on ääni oikeistolaista politiikkaa vastaan ja vaatimus siitä, että maksakoot rikkaat, pankit, pörssikeinottelijat ja systeemissä voittoja pelaavat suurpääoman edustajat itse, itseaiheuttamansa kriisin laskut. Vaikka nyt käydään eduskuntavaalit on ääni SKP:lle on myös ääni kunnallisia budjettisopuratkaisuja vastaan. Vasemmistoliitto ja Demarit ovat jo eri puolella maata alkaneet tehdä leikkauksiin johtavia sopuratkaisuja. Nykyiset eduskuntapuolueet lupaavat vaalikentillä yhtä ja samaan aikaan kuntatason päätökset vahvistavat väitteen, että todellisuudessa jo nyt tehdään toisin.

Riisto-mekanismia vastaan!

Bisneksen juoksupojille kapitalistisen systeemin kiillottaminen on demokratiaakin tärkeämpää. Keskustan ja kokoomuksen EU-sopimisessa on yksinkertaisesti sivuutettu niin kansalaiset kuin EU:n perussopimusten mukainen käsittely. Suomalaiset porvarit pyytävät nyt äänestäjiltään tukea ja valtuutusta EU:n liittovaltioistumisen puolesta.

Kokoomus puhuu kauniisti paremminvointiyhteiskunnasta ja välittämisestä mutta ei kuitenkaan ole lisäämässä valtaa kansalaisten vaan bisneksen, pankkiherrojen ja suuryhtiöiden hyväksi. Suomalainen porvaristo kaikissa sinisen, vihreän ja mullan väreissä vähät välittää siitä saavatko kansalaiset äänensä kuuluviin ja voivatko ihmiset ihan oikeasti vaikuttaa omiin asioihinsa.

Ääni SKP:lle on ääni osallistuvalle demokratialle ja konkreettinen vaatimus irtiottoon pysyvästä EU-vakausmekanismista ja kilpailukykysopimuksesta. Europorvarit tähtäävät nyt näillä uusilla mekanismeilla ja bisnessopimuksilla julkisten palvelujen ja eläkkeiden rahoituksen leikkaamiseen samaan aikaan kun pankkeja ja suursijoittajia tuettaisiin miljardeilla.

Perussuomalaiset eivät ole ratkaisu yhteiskunnallisen eriarvoistumisen ja tuloerojen poistoon. Perussuomalaiset on arvaamaton paketti, josta äänestäjä ei voi tietää mitä loppupelissä saa. Perussuomalaiset on oikeistopuolue, ja ihan yhtä paljon työväenpuolue niin kuin kokoomus, jonka kanssa se jo hinkuaa hallitukseen.


Protestikengällä pöytään!

SKP ehdokkaat kautta maan on se tinkimätön porukka ja vastarinnan voima, joka ei hyväksy EU:n pysyvää vakausmekanismia. Me vastustamme yritysten voittojen kasvattamista niin että palkkoja poljetaan. Meidän sitoutumattomat radikaalit vasemmistolaiset punavihreät muutosvoimat vaativat pankkien tukemisen sijasta lisää rahaa ihmisten perusturvaan, työllisyyteen ja julkisiin palveluihin. Pankit ja suursijoittajat on nyt pantava vastuuseen velkakriisistä leikkaamalla pankkien voittoja. Vaikeuksissa olevien maiden veloista on myös leikattava. Haluan lopuksi iskeä SKP:n vaalijulisteesta tutulla protestikengällä pöytään ja tehdä selväksi sen, että rahoitusmarkkina- ja pörssiverolla pitää alkaa koota varoja julkisiin hankkeisiin, työpaikkoihin, työllisyyden hoitoon, palveluihin ja ympäristönsuojeluun.

Paavo Arhinmäki, voiko vasemmistoa äänestää turvallisesti?

Esko Seppänen haastoi maanantaiklubilla koko laajan vasemmiston ja todelliset vihreät kansalaiset vastarintaan kapitalismia ja oikeistopopulismia vastaan. Uutta kapitalismiin pureutuvaa kirjaansa valmisteleva Seppänen avasi keskustelua Helsingissä täydelle salille viimeisestä kirjastaan ”Oma pääoma”. Helsingin sanomien politiikan toimittaja Unto Hämäläinen oli saatu keskusteluun kommentaattoriksi ja ”tarpeelliseksi” balanssiksi.

Vastaan mielelläni Seppäsen haasteeseen ja ryhdyn peräänkuulutetuksi muutoksen agentiksi. Oikeiston loputtomille leikkauslistoille ja valtion omaisuuden yksityistämiselle on olemassa vaihtoehto. Radikaalin punavihreän vaihtoehdon kokoaminen on mahdollista ja sen on perustuttava luottamuksen säilyttämiseen. Ruohonjuuritasolla tämä uuden radikaalin kansanrintaman kokoaminen on jo käynnissä.Luottamus konkretisoituu yhteiseen peruspalvelujen ja yksittäisten kunnallisten aloitten puolustamisessa.

Äänestäjien on tiedettävä mitä ja ketä he äänestävät.

Seppänen sanoo, ettei kukaan tiedä mitä siitä seuraa kun äänestää perussuomalaisia. Samaan aikaan kun Seppänen puhui Maanantaiklubilla, puhui Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki television vaalitentissä. Arhinmäen hallitusohjelmassa ei ole rajattu yhteistyötä pois minkään puolueen kanssa. SKP:n Arhinmäki kuitenkin rajasi pois yhteistyöstä jo ennen vaaleja.

Haluaisinkin nyt kysyä Arhinmäeltä miksi Vasemmistoliitto ei rajaa yhteistyötä oikeistopopulistien eli perussuomalaisten kanssa? Onko hallitushinku niin kova että yhteistyö oikeiston kanssa on jo agendalla? Mielestäni tämä on merkittävää koska haluaisin olla Seppäsen kanssa samaa mieltä siitä, että vasemmistoa voi äänestää sen kaikissa sävyissä ja turvallisesti.

Tyytymättömät ovat oikeassa

Kokoomus ja kommunistit istuivat vierekkäin Pienperheyhdistyksen, Lapsilisä-projektin ja Pihlajamäki-seuran järjestämässä vaalipaneelissa Helsingissä. Keskustelussa oli mukana kahdeksan puolueen edustajat. Sain olla kosketusetäisyydeltä kokoomuksen Laura Rädyn kanssa ihan täysin erimieltä siitä miten suomalaista yhteiskuntaa pitää kehittää. Siitähän politiikassa juuri onkin kysymys, vaihtoehdoista ja mahdollisuudesta haastaa vanhat vallanpitäjät uusilla ja tuoreilla ajatuksilla.

Tilaisuutta oli mainostettu ”Pihliksen täsmäpaneelina” ja se onnistui keräämään salin täyteen politiikasta kiinnostuneita ja jopa nuoria oli saapunut paikalle. Helsinkiläisten tyytymättömyys nykymenoon kuului yleisöpuheenvuoroissa. Kokoomusta käskettiin pesemään korvansa. Mustissa Nokian kumisaappaissa yleisön keskeltä ylös noussut mies vaati sanomaan suoraan mitä nyt pitää tehdä.

Vastasin miehelle, että nyt on muutettava politiikan suuntaa ja annettava kenkää rahaeliitille. Kokoomus, Keskusta ja Vihreät ovat bisnespolitiikallaan unohtaneet lapsiperheet, duunarit, eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat. Ihmisen unohtaminen näkyy kuluvan vuoden valtion budjettiratkaisuissa. Poliittisen eliitin ylimielisyys ja tavallisen ihmisen unohtaminen näkyy Helsingissä siinä, että paneelissakin edustettuina olleet puolueet ovat kaikki olleet sopimassa leikkauksiin johtavasta Helsingin kaupungin budjettiraamista. Unohtaminen näkyy ja tuntuu ihan konkreettisesti arjessa siinä kun ei ole työtä tai työstä saatu palkka ei riitä perustarpeisiin; vuokraan, lääkkeisiin, ruokaan ja hyvinvointiin.

Perus- turvaa ja tuloa

Paneelissa esitettiin erilaisia ratkaisuja arjen turvaan. Vasemmistoliitto oli juuri julkaissut keskusteluasiakirjan, jolla avataan keskustelua perusturvan parantamisesta, työllisyyden esteiden poistamisesta sekä siirtymisestä perustuloon. Vihreillä on myös oma paperi perustulon linjasta. Demarit esittävät yksinkertaisesti satasen korotuksen perusturvaan.

SKP:n vaatimus 900 euron perusturvasta poikkeaa edukseen muiden puolueiden vaatimuksista. Kommunistien ajatus siitä, että työ luo hyvinvointia on keskeistä ja tekee eroa muiden puolueiden vastikkeettomiin malleihin. SKP ottaa omassa mallissaan parhaiten huomioon myös maahanmuuttajat, opiskelijat ja eläkeläiset.

Vasemmistoliiton mallissa huomioidaan yrittäjät sekä starttirahan ja perustulomallin yhteen sovittaminen. Vihreät ja Vasemmistoliito maksaisi perustuloa tuloista riippumatta kaikille – myös rikkaille. Kokoomukselle puhe SKP:n 900 euron perusturvasta ja Vasemmistoliiton perustulosta on häiritsevää puhetta kuuroille korville.